Marksizm: Praksisin Teorisi

Sananjalka, 1975

Suomen kielessä ei ole ns. muodollista subjektia. Ruotsissa ja englannissa, joissa väitelauseen vakiintunut kanoninen muoto erotukseksi esim. kysymyslauseen inversiosta on subjekti + verbi, on sisällöllisen subjektin puuttuessa turvauduttava tyhjään pronominiainekseen, jolla väitelauseen tuntomerkki, suora sanajärjestys saadaan esiin. 1 Suomenkin väitelauseissa ilmenee selvää taipumusta välttää verbialkuisia rakenteita, kun kyseessä on temaattisesti tunnusmerkitön lause. Jos nimittäin päälause 2 , jossa on useita nominilausekkeita, alkaa verbillä, se tulkittaneen useimmiten inttä väksi; vrt. lausetta (1). Jos lauseesta puuttuu ilmisubjekti, kuten on laita passiivissa (2), geneerisessä (3) tai kausatiivisessa FLIP-rakenteessa (4), jokin läsnäolevista nominilausekkeista siirretään lauseen alkuun. 1. Oppii lukemalla 2. Metsässä lauletaan. 3. Täällä viihtyy. 4. Minua väsyttää. Kyseessä ei ole ehdoton piritarajoitus, kuten esim. englannissa, vaan pikemminkin tendenssi. On nimittäin toki runsaasti pintalauseita, jotka ovat verbialkuisia, vaikka niiden ei voikaan katsoa olevan inttäviä tai muuten temaattisesti tunnusmerkillisiä. Ensinnäkin suomessa on myöhäinen pronominin poistosääntö, joka valinnaisesti poistaa 1. ja 2. persoonan subjektipronominin ja synnyttää verbialkuisia lauseita: 5. Uskon vallankumoukseen. Tämän säännön olemassaolo edellyttää väitettävän, että verbialkuisuuden välttäminen on pikemminkin "shallow constraint" kuin varsinainen pinta-

2016

2018

2015

2. Muodollinen, kontrolloitu traditio Harald Riesenfeld 5 ja hänen oppilaansa Birger Gerhardsson 6 tarjosivat tuotannossaan merkittävimmät kilpailevat mallit varhaiselle muotokritiikille. 7 Molempien vaikutteet olivat skandinaavisessa Vanhan testamentin tutkimuksessa, 8 ja he kyseenalaistivat käsityksen varhaisten kristillisten yhteisöjen muuntautuvasta ja nimettömästä traditiosta. Heidän mukaansa evankeliumien taustalla oleva suullinen traditio oli muodollisesti kontrolloitua, ja sitä välitettiin rabbiinisiin opetus-ja muistitekniikoihin verrattavilla tavoilla. 9 Erityisesti Gerhardssonin tutkimusta aiheesta pidetään merkittävänä, ja keskusteluissa viitataan laajasti hänen käsityksiinsä muistista sekä Jeesus-traditioiden luonteesta ja välittämisestä. 10 2.1. Birger Gerhardssonin malli Gerhardssonin näkemystä tutkittaessa on hyvä lähteä liikkeelle hänen väitöskirjastaan, vaikka hän myöhemmissä artikkeleissaan avasi ja toisaalta myös muokkasi kantaansa. 11 Teoksessaan Gerhardsson esitteli aluksi materiaalin, jota hän käytti vertailupohjana varhaiskristilliselle traditionvälitykselle. 12 Hän keskittyi juutalaiseen

Politiikka, 2020

Työelämän tutkimus

Tässä artikkelissa käsittelemme aikaa ja ajallisuutta luovien asiantuntijoiden työssä. Tarkastelumme kohdistuu ajallisiin käytäntöihin journalistisessa työssä. Ajallisilla käytännöillä tarkoitamme ajankäytöllisten aktiviteettien, puhetapojen ja materiaalisten elementtien muodostamaa kokonaisuutta. On tärkeää tuottaa kontekstisidonnaista tietoa erilaisista organisaatioista, jotta ajallisuuden toimiala­ ja organisaatiokohtaiset erityispiirteet tulisivat paremmin ymmärretyiksi. Keräsimme tutkimusaineiston suomalaisen paikallislehden journalistista työtä tekeviltä henkilöiltä dialogisen valokuvahaastattelumenetelmän avulla. Tutkimuskysymyksemme on: Millaisia ajallisia käytäntöjä paikallislehden toimittajilla on? Analysoimme aineistoa sisäkkäisten aikamatriisien avulla sekä temporaalisten affordanssien eli ajallisten tarjoumien kautta. Esitämme tuloksena, että paikallislehden sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvia ajallisia käytäntöjä ovat oma ajatteluaika, omat aikataulut, digitaal...

Kasvatus & Aika

Kriittinen ajattelu on ollut jo vuosikymmeniä yksi aikamme keskustelluimmista kasvatuspäämää-ristä. Kriittisen ajattelun tunnuspiirteitä analysoineet tutkijat ovat määritelleet sen ilmiönä kaik-kien niiden henkisten taitojen ja asenteiden ryppääksi, jonka osatekijät saavat yksilön aktiivisesti ja menestyksekkäästi harjoittamaan perusteisiin nojaavaa uskomustenmuodostusta ja päätöksente-koa. Reflektiivinen ajattelu on puolestaan ilmiönä kriittisen ajattelun lähisukulainen, niin syntyhis-torialtaan kuin sisällöltäänkin. Huomion määrässä mitattuna se on sittemmin jäänyt kriittisen ajat-telun varjoon. Reflektiivisen ajattelun kasvatuspäämäärän esitteli viime vuosisadan alkupuolen amerikkalainen kasvatusfilosofi John Dewey, ja hänet nostetaan vakiintuneesti myös kriittisen ajattelun keskeiseksi varhaisvaikuttajaksi. Artikkelimme esittää, että vaikka pintapuolisesti de-weyläinen reflektiivinen ajattelu muistuttaa monin tavoin nykyaikaista kriittistä ajattelua, lähem-mässä vertailussa näid...

Signum, 2018

Ammattikorkeakouluissa pedagogiikka kiinnittyy tiiviisti työelämään. Työelämäpedagogiikka merkitsee mm. verkostoissa toimimista ja erilaisia tiedonhankinnan ja julkaisemisen käytäntöjä. Kirjaston tarjoamat palvelut ovat työelämäyhteyksissä yksi monista palvelumahdollisuuksista. Digitalisaatio ja työelämäpedagogiikka luovat asetelman, jossa julkaisemisen kynnys alentuu. Kirjaston tehtävä “sisältä ulos” -toiminnassa näyttää tässä kehityksessä korostuvan.

epublications.uef.fi

Sisällysluettelo 1 Yhteenveto hankkeesta 2 Menestyvä mesimarjaverkosto -tieteestä käytäntöön projektin toiminta 2.1.1 Tilakokeet mesimarjan viljelytekniikoiden parantamiseksi 2.1.1.1 Istutus ja kastelu 2.1.1.2 Rikkakasvien torjunta kemiallisesti ja katteiden käyttö mesimarjalla 2.1.1.3 Mesimarjan viljely tunnelissa 2.1.1.4 Miksi mesimarjan kukat ja marjat kuivuvat? 2.1.2 Mesimarjan viljelyn kannattavuus: viljelykustannukset 2.1.3 Mesimarjan lehtihomeen torjuntakokeet 2.1.3.1 Lehtihomeen torjuntakokeet tiloilla ilman tarkoituksellista altistusta 2.1.3.2 Lehtihomekantojen kasvatus ja ylläpito 2.1.3.3 Lehtihomeen tunnistaminen kasvimateriaalista PCR-menetelmällä 2.1.3.4 Lehtihomeen tartutus-ja torjuntakokeet yliopiston tutkimuspuutarhalla 2.1.3.5 UV-säteilyä estävän ja läpäisevän muovikalvon merkitys minitunneleissa 2.1.3.6 Amistar-kasvinsuojeluaineen testaus lehtihomeen torjunnassa maljakokeessa 2.1.3.7 Muiden kasvitautien seulonta PCR-menetelmin suoraan marjoista 2.1.3.8 Kasvitautien torjunta mehiläisten levittämällä PreStop mix -valmisteella 2.1.4 Mesimarjan lajikejalostus ja viljelykokeet tutkimuspuutarhalla 2.1.4.1 Tilakokeissa testatut lajikkeet 2.1.4.2 Mesimarjan "siemenjälkeläiset" avokentällä 2.1.4.3 Lehtihometta kestävien testilajikkeiden valinta 2.1.4.4 Kouruviljelytekniikan testaaminen risteytysaineistolla 2.1.4.5 Hyvät mesimarjalajikkeet ja lupaavat jalosteet 2.1.4.6 Mesimarjalajikkeiden tunnistaminen DNA:n perusteella 2.1.5 Hyönteispölytyksen merkitys 2.1.5.1 Mesimarjan kukinnan myöhästyttäminen 2.1.5.2 GliborCa-lehtilannoitteen vaikutus pölyttymiseen ja satoon 2.1.6 Mesimarjan luontaiset kasvupaikat 2.1.6.1 Mesimarjan luontaisten kasvupaikkojen ja sääolosuhteiden vaikutukset satoon 2.1.6.2 Maaperän ravinneanalyysit luonnossa hyvillä mesimarjan kasvupaikoilla 2.1.7 Mesimarjan kemiallisia analyysejä: antosyaanit, fenoliset yhdisteet ja aromit 2.1.8 Yhteistyö viljelijöiden kanssa 2.1.8.1 Neuvonta ja tiloilla suoritetut havainnoinnit 2.1.8.2 Koulutus 2.1.9 Suomalaisen marjantuotannon ohjelman suunnittelu ja toteutus 2.1.9.1 Mesimarjan kukinnan induktiokokeet, Helsingin yliopisto 2.1.9.2 Mesimarjan lepotila, Helsingin yliopisto 2.1.10 Raportointi ja seuranta 2.1.10.1 Esitykset ja posterit 2.1.10.2 Valokuvauskilpailu "Arvokas mesimarja" 2.1.10.3 Rubus arcticus mesimarjanäyttely 2010 2.1.10.4 Muu tiedotus 2.1.11 Toteutusoletukset ja riskit 2.2 Yhteistyökumppanit 2.3 Hankkeen tulokset ja vaikutukset 3 Lähteet

1994

Istuin 1970-luvun puolivälissä Veturimiesten Liiton toimistossa kirjoittamassa veturimiesten ammattiyhdistystoiminnan historiaa. Suomalaisissa työelämän suhteissa oli tapahtunut suuria muutoksia 1970luvun alussa. Oli esimerkiksi rakennettu uudenlainen työsuojelun valvontaorganisaatio. Veturimiehet olivat saaneet päätoimisen valtakunnallisen työsuojeluvaltuutetun. Panin merkille, että hänen tehtävänsä edellytti erilaista suhtautumista jäsenistöön kuin muiden edunvalvojien. Työsuojeluvaltuutettu oli asennekasvattaja. Miehet oli saatava sisäistämään, että turvallisuus-ja terveysmääräykset, jotka oli saavutettu liiton ponnistuksin ja asiantuntijain tutkimustulosten tuella, oli tehty heidän omaksi parhaakseen, joten niitä oli noudatettava. Kahdeksankymmenluvun alussa tutkin Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistossa ammattikoulutuksen ja sen suunnittelun arvosisältöjä. Seurasin opettajakoulutusta, johon kuului myös oppiaine työsuojelu. Havaitsin, että työsuojelu oli insinööritiedon alaa. Sitä veivät eteenpäin uudet keksinnöt, joiden avulla tunnistettiin ja poistettiin usein näkymättömiä vaaroja. Ryhdyin selvittelemään työsuojelua 1980-luvun puolivälissä Kontrollipolitiikan historia-projektissa. Osoittautui, että tapaturmantorjunta niveltyi niihin teollisia työsuhteita koskeneisiin työnantajain pyrkimyksiin, joita olin alkanut tutkia kontrollipolitiikkana, nimittäin "yhtiöyhteisöllisyyden" rakentamiseen sekä työn rationalisointiin. Kontrollipolitiikan historia-projektin johtajille Jaakko Paavolaiselle ja Heikki Ylikankaalle olen kiitollisuudenvelassa siitä, että heidän epäilynsä kysymyksenasetteluani kohtaan edesauttoivat takertumista teemaan. Käsillä oleva tutkimus on osa valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan rahoittamaa tutkimushanketta Tieto ja työelämän suhteet teollistumiskauden Suomessa (n. 1870-1970). Projektin muina tutkijoina ovat työskennelleet Kari Teräs ja Ilkka Turunen. Teräs on tutkinut kokemustiedon ja professionaalisen tiedon jännitteitä paikallisella ja yritystasolla, Turunen puolestaan työn tematisointia tieteellisen ja poliittisen katseen kohteeksi. Oma aiheeni on rajautunut ryhmämme työnjaossa Teräksen ja Turusen teemojen väliin: tutkittava-na on työtä, työsuhdetta ja työntekijää koskevan tiedon instituoituminen työsuojelussa. Tutkimuksen valmistumiselle on ollut tärkeätä, että projekti on toiminut yhteisen oppimisen ja keskinäisen avunannon prosessina. Aineiston keruussa projektia avusti pariinkin otteeseen Yki Hytönen, joka teki työnsä tehokkaasti ja tunnollisesti. Seurantaryhmän jäseniä Pertti Suhosta, Voitto Helanderia ja Viljo Rasilaa kiitän työsuunnitelmien ja raporttien kannustavasta käsittelystä. Jorma Kalela ja Kaarlo Tuori esittivät tutkimussuunnitelmaan huomautuksia, jotka vaikuttivat merkittävästi kysymyksenasettelun muotoutumiseen. Antti Saloniemi kohensi itseluottamustani käsikirjoituksen kommenteillaan. Monien muidenkin kanssa olen voinut keskustella aihepiirin ongelmista. Erityisesti haluan mainita Niklas Bruunin ja Jussi Turtolan. Suomen Akatemian lisäksi Työsuojelurahasto on antanut tälle tutkimukselle taloudellista tukea. Renvall-instituutissa lokakuussa 1994