Mikä ihmeen olo

Tiedepolitiikka, 2006

Kriisien ja avustusoperaatioiden kohdalla ihminen meissä punnitaanja paljastetaan. Viime vuoden tapaninpäivän tienoilla uutisotsikoihin noussut Aasian tsunami palautti (länsimaalaisiin) mieliin elämän rajallisuuden ja sen, että tuo rajallisuus saattaa kohdata jopa meitäkeitä meitä? Otsikoita (eri maiden lehdistä) lukiessa ei tullut täyttä varmuutta siitä, oliko kyseinen onnettomuus kohdannut pelkästään tietyn maan kansalaisia, vai oliko sittenkin kyse erityisesti paikallista väestöä, aasialaisia koskettaneesta suuraallosta? Tiedotusvälineiden yritys tehdä uutisesta esimerkiksi suomalaisia koskettanut onnettomuus oli vilpitön. Maapallomme sai oikeanlaiset mittasuhteet. Se tiedetään, mikä pallonpuolisko meitä todellisuudessa eniten kiinnostaa. Oma, tietysti. Mutta onko oltava näin, tai itse asiassa, täytyykö pelkästään omaan napaan tuijottavan asenteen muuttua, jotta maailma olisi "turvallinen" paikka elää? Keitä oikein pelkäämme: luoko vauraus ja hyvinvointi pelkoja ja uhkia paitsi omien rajojensa sisäpuolelle, myös niiden ulkopuolelle? Voiko missään enää olla "turvassa" jos toiset, he, tunkeutuvat rajojemme sisäpuolelle? Onko turvallisuus sanana osa vauraiden hyvinvointivaltioiden retorista apparaattia, jonka avulla torjutaan toinen, uhkaava? Globalisaatio on avainsana Yhdysvaltain länsirannikolla riehunut hirmumyrsky Rita osoitti ihan kouriintuntuvasti, että ylemmän kerroksen väki ajattelee myös meitä parempiosaisia, yltäkylläisessä todellisuudessa, vauraalla pallonpuoliskolla eläviä ihmisiä. Ehkä Jumala halusi pierullaan muistuttaa meitä joistakin

2010

Kirja-arvostelu: The saturated society : governing risk & lifestyle in consumer culture / Pekka Sulkunen. Sage, 2010.

Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu

Kormen-elokuvan herittimi verkkokeskustel u kahdella senegali laisel !a verkkofooru m i I la Linsiafrikkalaisen elokuvan elinehto on, etti se leviii oman maan ja mantereen ulkopuolelle. Kansallisen elokuvan ja globaaliin levitykseen soveltuvan elokuvan kriteerit eivit kuitenkaan ole vilttimitti yhteismitallisia.

Aikuiskasvatus, 1983

Aikuiskasvatus ja ammatillinen koulutus ovat koulutusjlirjestelmlin ke hittlimisen tlimlin hetken tlirkeitli työkenttili. Yhteiskunnan ja työellimlin muutokset asettavat ammattiopetukse//e ja aikuiskasvatukse//e suuret vaa timukset. Keskiasteen koulunuudistuksen ja aikuiskasvatuksen kehittlimis työn on mlilirli luoda organisatoriset edellytykset sille, ettli yhteiskunnan kasvavat koulutustarpeet voidaan tyydyttlili. Asteittain koko koulu tusjlirjestelmli valmistetaan toteuttamaan jatkuvan kasvatuksen periaatet ta. Kun koulutusjlirjestelmli uudistuu, myös sen piirissli työskentelevlit joutuvat uusimaan tietojaan ja taitojaan. Vaikka vireil/li olevat uudistukset ovat laajoja, plilikysymys kuitenkin on tulevan toiminnan sisliltö, eivlit sen hallinnolliset puitteet. Ammatillisen koulutuksen on kyettlivli luomaan plitevyyksili, joiden avulla kyetlilin hal litsemaan nopeasti kehittyvili työprosesseja, osallistumaan työtapojen ke hittlimiseen ja jatkamaan opintoja. Aikuiskasvatuksen on kyettlivli vastaa maan moninaisiin, erilaisten ellimlintilanteiden ja-perspektiivien luomiin sivistyksellisiin ja koulutuksellisiin tarpeisiin. Sen on kyettlivli ratkaise maan vaikeita sislillön valinnan ja metodisen toteutuksen ongelmia. Aiem mat kliytlinnöt ja terve jlirki eivlit riitli antamaan vastauksia nliihin ongel miin. Tarvitaan teoreettista tietoa ja tutkimusta. Aikuiskasvatuksen ja ammattikoulutuksen uudistustyö/Ii toteutetaan lli hes ilman tutkimuk sen antamaa tukea. Naiden alojen työntekijöiden am mattikliytlinnön kehittlimiseksi ei myösklilin ole tarjolla riittlivlili tieteellis ta asiantuntemusta. Teorian ja kliytlinnön hedelmlilliseen vuorovaikutuk seen ei ole mahdollisuuksia. Yhtenli syynli tlihlin on se, ettli maastamme on kokonaan puuttunut ammattikasvatukseen erikoistuneen kasvatustieteen professorin virka, ja aikuiskasvatuksenkin tutkimusta ja opetusta varten on ollut vain yksi professuuri. Tlimlin vuoksi on todella merkittlivli asia, et tli lahjoitusvaroin on saatu Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiede kuntaan kasvatustieteen, erityisesti aikuiskoulutuksen professuuri ja Tam pereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan kasvatustieteen, erityises ti ammattikasvatuksen professuuri. Uusien virkojen tliyttöprosessi on kuitenkin tuonut klirkevlillli tavalla esiin kysymyksen aikuiskasvatuksen ja ammattikasvatuksen tutkimuksen tilasta maassamme. Tieteelliset asiantuntijat eivlit pitlineet ketlilin ammat tikasvatuksen professorin virkaan hakeneista plitevlinli virkaan. Kaksi kol mesta asiantuntijasta piti myös kaikkia aikuiskoulutuksen prof essu uria ha

Yhdyskuntasuunnittelu-lehti

Vanhan sanonnan mukaan lääkäreiden virheet haudattiin, mutta arkkitehtien virheet jäävät kaikkien pilkattaviksi. Sanonta ei kerro vain ammatin harjoittamisen inhimillisistä puolista, vaan myös ammattikuntiin liitetyistä eettisistä pohdinnoista ja eri näkökulmien ristiriitaisuuksista. Taustalla on eri ammattikunnan kullakin aikakaudella vaalimat oppijärjestelmät ja eettiset lähtökohdat. Asiantuntijuus edellyttää erityistietoja, joiden sisältö ja rajaus eivät ole vain tiedollinen vaan eettinen ongelma. Haluaako arkkitehtikunta kantaa yhteiskunnallista vastuuta? Arkkitehtien virheiden kiihtyvä purkaminen ei poista eettistä vastuuta. Ammattikunnan muodostus Philibert de l'Orme (1510-1570) oli ensimmäisiä arkkitehteja, joka kirjassaan Premier tome de l'architecture (ilmestynyt 1567) kuvasi arkkitehtikuntaa osana arkkitehtuurin markkinoita (Evers, Thoenes et al., 2003, s. 212-219). Hän teki käsitteellisen eron toimeksiantajan, arkkitehdin ja käsityöläisten joukon välillä. Lisäksi hän korosti oikeiden ja väärien arkkitehtien eroa. Jälkimmäisillä oli joko käsityöläistaitoja tai pelkkää geometrian hallintaa ilman käytännön kokemusta. Philibertin käsitys heijasti antiikin aikaista pyrkimystä nostaa arkkitehtien arvostusta liittämällä ammattikunta vapaisiin taiteisiin (artes liberales) erotuksena käsityöhön (artes manuales). Philibertin ambitiotasoa kuvaa hänen näkemyksensä Jumalasta maailmankaikkeuden arkkitehtinä (Kruft, 1994, s. 120). Ajatus arkkitehdista maailmankaikkeuden Jumalana kenties häämötti taustalla.

SQS – Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehti, 2017

Vain normaali on tervettä ja hyvää? Parantaminen ja parantuminen kuuluvat käsitteisiin, joita on käytetty pyrkimyksissä niin sukupuolisen ja seksuaalisen moninaisuuden kuin muunkin norminrikkomisen kontrolloimiseen, mutta jotka sittemmin on otettu haltuun queer-näkökulmaisesti. Parantaminen on toimintaa, johon liittyy voimaa ja/tai valtaa olipa kyse perinteisestä kansanparannuksesta, biovaltaa toteuttavasta nykyaikaisesta lääketieteestä tai vaihtoehtoisista hoidoista. Parantuminen ja parantaminen ovat siis voimakkaita, ristivetoisia ja rajoja rikkovia käsitteitä.

2016

Virittäjä

Arvioitu teos: Maija Surakka: Ajan paikka. Ajanilmausten kehityspolkuja lasten kielessä. Dissertations in Education, Humanities, and Theology 139. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto 2019. 256 s. isbn 978-952-61-2973-0. Saatavilla verkossa osoitteessa http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2973-0/.

2004

Artikkelissaan "Heidegger ja suomalainen analyyttinen fi losofi a" (Tieteessä tapahtuu 2/2004) Sami Pihlström lukee teokseni Se ei sittenkään pyöri (jatkossa SESP, Tammi 2002) jatkavan kääntäen sitä teilausperinnettä, jolla on reagoitu eritoten Martin Heideggerin ajatteluun. Pihlström näkee kirjassa vastaiskun aineksia ja katson sen jatkavan jyrkkien ja hedelmättömi-en vastakkaisuuksien rakentamista fi losofi seen kenttään. Pihlströmin kirjoitus hämmensi minua, koska kirjoittaessani kirjaa olin tavoitellut aivan muuta. Teosta valmistellessani myös pyrin punnitsemaan jokaisen sanan huolella ja työstämään tekstiä kunnes se on havainnollisen selkeä. Pihlströ

Gerontologia, 2020