Myytin ja todennäköisyyden historiaa

2015

Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 2021

Lääketieteellisen diagnoosin tarkoitusta ja tehtävää tarkastellaan useimmiten sen moninaisten esiintymismuotojen kautta. Taudinmääritystä koskevissa tarkasteluissa on kyetty epätyydyttävästi esittämään diagnoosin saavuttamisen merkitys ja tehtävä lääketieteen kannalta. Diagnoosin merkitys havaintoja jäsentävänä totuuskäsitteenä, joka muodostaa lähtöpisteen hoitovalinnoille ja joka syntyy abduktiivisen hypoteesinmuodostuksen kautta, tarjoaa näkökulman, jossa diagnoosin muodostumista tarkastellaan mahdollisuuskäsitteen kautta. Tämä fenomenologinen tutkimus pyrkii kuvaamaan diagnostisen mahdollisuuden ilmiötä hyödyntäen Martin Heideggerin työkalun ja Lauri Routilan mahdollisuuksien pelitilan käsitteistöä. Mahdollisuutta tarkastellaan sekä loogisena että ontologisena käsitteenä pitäen se erillään todennäköisyyden käsitteestä. Tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan virheellistä diagnostista päättelyketjua edustavien tapausesimerkkien valossa. Lääketieteellisen diagnoosin todetaan muodos...

2014

Tutkielma tarkastelee maakaaren 2 luvun 17 §:ssä säädettyä salaista virhettä. Vaikka maakaaressa on monia kiinteistökauppaa koskevia pakottavia säännöksiä, ei maakaari ratkaise kaikkia ongelmakysymyksiä. Tällöin tarkastelemme sopimusoikeuden periaatteita, joiden avulla yritämme saada ongelmiin ratkaisun. Salaisen virheen lainsäädännöllinen perusta on vuonna 1995 voimaan tulleessa maakaaressa. Virhe eroaa merkittävästi muista maakaaren mukaisista virhetyypeistä, koska kumpikaan kaupan osapuolista ei tietänyt eikä olisi pitänytkään tietää salaisesta virheestä kiinteistökauppaa tehdessä. Työni käsittelee kiinteistökaupan yksityisten osapuolten velvollisuuksia, koska nämä osapuolten velvollisuudet antavat pohjan kaupan virhetilanteen arvioimiselle. Myyjän tärkein velvollisuus kiinteistökaupassa on tiedonantovelvollisuus kaupan kohteesta ostajalle. Ostajan tulee omalta osaltaan ottaa selkoa myytävästä kohteesta. Salaisen virheen tapauksissa virheperusteena tulee tarkastella kiinteistön k...

Virittaja, 2007

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja, 2015

This article is concerned with commissioned histories and the use of histories. Cultural heritage is created and recreated in a process of the identity work, where a heritage community uses different histories to add the cultural value of the remnants of the past. A heritage community is a participating group of actors, involved in a certain process of identity work, and voluntarily taking part in the cultural heritage production. The members of heritage communities use different kinds of histories for to consolidate their sense of ownership of the remnants of their own past and for to strengthen their sense of belonging and togetherness. A heritage community can be either local or translocal. In this article I introduce three different types of identity work and clarify how they interact in the process of cultural heritage. I also give some new methodological tools for the researchers, who want to understand the emergence of temporary heritage communities and who are interested in the cultural heritage production "from below".

2011

Katsaus käsittelee vuonna 1930 perustetun Helsingin Maalariammattikoulun 80-vuotista historiaa lähinnä oppilasmäärän kehittymisen kannalta. Prosessin alkupäässä koulu-kuten yleensäkin ammattikoulutus-oli nuorten keskuudessa vain vähän suosiota nauttiva lukio-opintoihin verrattuna. Helsingin Maalariammattikoulussa muutos tapahtui 1960-luvun lop-pupuolella, kun koulu avattiin myös tytöille. Tämä vaikutti vähitellen myös kouluun tule-vien oppilaiden pohjakoulutustason nousuun. Oppilaspulan lisäksi koulun eräänlaisina kesto-ongelmina olivat heikko taloudellinen pohja sekä koululle osoitetut toimitilat, jotka usein olivat epäkäytännöllisiä, ahtaita ja kal-liitakin. Kaikkien näiden kolmen ongelman voidaan todeta poistuneen vasta 2000-luvun kuluessa koulun uusien toimitilojen sekä koulussa toteutettujen uudistusten myötä. Käsitte-len aihetta laajemmin kirjoittamassani Helsingin Maalariammattikoulun 80-vuotishistorii-kissa (Kalleinen 2010).

epublications.uef.fi

Sisällysluettelo 1 Yhteenveto hankkeesta 2 Menestyvä mesimarjaverkosto -tieteestä käytäntöön projektin toiminta 2.1.1 Tilakokeet mesimarjan viljelytekniikoiden parantamiseksi 2.1.1.1 Istutus ja kastelu 2.1.1.2 Rikkakasvien torjunta kemiallisesti ja katteiden käyttö mesimarjalla 2.1.1.3 Mesimarjan viljely tunnelissa 2.1.1.4 Miksi mesimarjan kukat ja marjat kuivuvat? 2.1.2 Mesimarjan viljelyn kannattavuus: viljelykustannukset 2.1.3 Mesimarjan lehtihomeen torjuntakokeet 2.1.3.1 Lehtihomeen torjuntakokeet tiloilla ilman tarkoituksellista altistusta 2.1.3.2 Lehtihomekantojen kasvatus ja ylläpito 2.1.3.3 Lehtihomeen tunnistaminen kasvimateriaalista PCR-menetelmällä 2.1.3.4 Lehtihomeen tartutus-ja torjuntakokeet yliopiston tutkimuspuutarhalla 2.1.3.5 UV-säteilyä estävän ja läpäisevän muovikalvon merkitys minitunneleissa 2.1.3.6 Amistar-kasvinsuojeluaineen testaus lehtihomeen torjunnassa maljakokeessa 2.1.3.7 Muiden kasvitautien seulonta PCR-menetelmin suoraan marjoista 2.1.3.8 Kasvitautien torjunta mehiläisten levittämällä PreStop mix -valmisteella 2.1.4 Mesimarjan lajikejalostus ja viljelykokeet tutkimuspuutarhalla 2.1.4.1 Tilakokeissa testatut lajikkeet 2.1.4.2 Mesimarjan "siemenjälkeläiset" avokentällä 2.1.4.3 Lehtihometta kestävien testilajikkeiden valinta 2.1.4.4 Kouruviljelytekniikan testaaminen risteytysaineistolla 2.1.4.5 Hyvät mesimarjalajikkeet ja lupaavat jalosteet 2.1.4.6 Mesimarjalajikkeiden tunnistaminen DNA:n perusteella 2.1.5 Hyönteispölytyksen merkitys 2.1.5.1 Mesimarjan kukinnan myöhästyttäminen 2.1.5.2 GliborCa-lehtilannoitteen vaikutus pölyttymiseen ja satoon 2.1.6 Mesimarjan luontaiset kasvupaikat 2.1.6.1 Mesimarjan luontaisten kasvupaikkojen ja sääolosuhteiden vaikutukset satoon 2.1.6.2 Maaperän ravinneanalyysit luonnossa hyvillä mesimarjan kasvupaikoilla 2.1.7 Mesimarjan kemiallisia analyysejä: antosyaanit, fenoliset yhdisteet ja aromit 2.1.8 Yhteistyö viljelijöiden kanssa 2.1.8.1 Neuvonta ja tiloilla suoritetut havainnoinnit 2.1.8.2 Koulutus 2.1.9 Suomalaisen marjantuotannon ohjelman suunnittelu ja toteutus 2.1.9.1 Mesimarjan kukinnan induktiokokeet, Helsingin yliopisto 2.1.9.2 Mesimarjan lepotila, Helsingin yliopisto 2.1.10 Raportointi ja seuranta 2.1.10.1 Esitykset ja posterit 2.1.10.2 Valokuvauskilpailu "Arvokas mesimarja" 2.1.10.3 Rubus arcticus mesimarjanäyttely 2010 2.1.10.4 Muu tiedotus 2.1.11 Toteutusoletukset ja riskit 2.2 Yhteistyökumppanit 2.3 Hankkeen tulokset ja vaikutukset 3 Lähteet

Virittäjä, 2004

2023

Puolueen nokka nousuun 98 Vaaliasetelmat: vaaliliitot saatava, kokoomus torjuttava, vihreille ovi auki 98 Keskustapuolue piti pintansa, LKP ei 105 SMP vedetään keskiryhmien hallitusyhteistyöhön 109 K-linja karahtaa lopullisesti ministerivalintoihin 113 Ahti Karjalaisen erottaminen Suomen Pankista 119 Keskustapuolueen vaikean murroskauden merkit 122 Aatteen avulla irti puolueen ongelmista-visio luonnonmukaisesta tietoyhteiskunnasta 125 Korkea poliittinen profiili tuottaa tuloksia 131 Korkean profiilin strategia vahvistuu puolueen linjaksi 131 Korkea profiili konkretisoituu kitinäpaperissa 134 Työttömyysturvauudistus-SDP:n ja kokoomuksen hyväosaisia palkansaajia suosiva linja voittaa 137 Kotihoidontuki-puolue saa asiassa vihdoin voiton 140 Järjestötoiminta puolueen kivijalkanayhtenäisyyden ja menestyksen tukena 146 Lukijalle 8 Johdanto 10 Aikarajaus, kysymyksenasettelu ja tausta 10 Puoluehistoriantutkimus, lähteet, kirjalli suus ja metodologinen näkö kulma 18 Puolueen vahva järjestörakenne 24 I Eheytymisen alku 30 Keskustapuolueen vaikea lähtö tilanne 30 Väyrynen pitää linjansa 35 Musta hevonen ja mahdoton Manu 37 Ulkopoliittisten linjojen merkitys 48 SDP:n valta-asemat työntävät keskustalaisia yhteen 50

2008

tabula Gr atulatoria tuomo a aLto, Helsingin yliopisto Aikuiskasvatus-lehti Leena ahteenmäki-peLkonen, Helsinki päivi atjonen, professsori, Joensuun yliopisto anja heikkinen, professori, Tampereen yliopisto Rit va engestRöm, Helsingin yliopisto anneLi eteL äpeLto, professori, Jyväskylän yliopisto Joensuun normaalikoulu, Joensuu peRtti k ansanen, professori (emeritus), Helsinki Kansanvalistusseura Kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto eRkki komuL ainen, professori (emeritus), Helsinki meRvi kutuniva, Lapin yliopisto tuuL a L aes, Rauman opettajankoulutuslaitos Lifelong Learning in Europe LLinE-lehti hannu LintuRi, Otavan Opisto, Mikkeli Metallityöväen Murikka-opisto, aki ojak angas maRjukk a nuR meL a-antik ainen ja aRi antik ainen, Joensuun yliopisto anja paRpaL a, Oulun yliopisto piRkko R emes, dosentti, Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu pekk a saLLiL a, Kansanvalistusseura R aija seppänen, Rovaniemen ammattikorkeakoulu juha suoR anta, aikuiskasvatuksen professori, Tampereen yliopisto Leena syRjäL ä, Oulun yliopisto jukk a tuomisto, Tampereen yliopisto vuokko vienoL a, dosentti, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos outi yLitapio-mänt yL ä, Lapin yliopisto sisällys Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kaarina Määttä ystäv y yden olemusta etsimässä Soili Paananen bioGr aFinen oPPiminen ja dysleksian tiedostaminen Seija Keskitalo-Foley yksi kertomus, monta tarina a Narratiivinen, emansipatorinen ja empaattinen lukutapa lappilaisen maaseudun naisten elämäkertojen tutkimuksessa Anne Kurkela ja Piritta Pietilä ma aHanmuuttajanaiset k ansalaisina aik ak ausleHdissä Anneli Lauriala tutkimusPar adiGmat ja oPettajankoulutus Opetusteknikosta oman työn tutkijaksi Raimo Kaasila matk a matema attiseen minä än Kirjallisuusterapian soveltaminen luokanopettajakoulutuksessa Helena Koskinen toinen tie oPettajaksi Paula Kyrö yrittäjy ysk asvatuksen la ajentuvat näkÖalat Matti Laitinen minne menet, HenkilÖstÖn keHittäjä? Esa Poikela ja Sari Poikela k asvu sosia aliseen toiminta an Ongelmaperustainen oppiminen ja freireläinen pedagogiikka kirjoittajat Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kasvatustieteen perusteet-teoksensa alkusanoissa Veikko Heinonen (1989, 9) kirjoittaa: "Kasvatustieteen asema itsenäisenä tieteenä ei ole erityisen vahva. Tätä tiedettä hajottavia voimia esiintyy sekä tieteen ulkopuolella että sen sisällä. … Joskus kasvatustiede halutaan kokonaan kieltää. Sitä pidetään tällöin vain muiden tieteiden, kuten psykologian, sosiologian ja filosofian sovelluksina kasvatukseen… Kasvatustieteen sisällä tapahtuvat hajotuspyrkimykset korostavat erilaisia lähestymistapoja, paradigmoja, tutkimusotteita ja menetelmiä." Heinosen mukaan vaarana on pyrkimys irrottaa kasvatustiede käytännön pedagogiikasta ja siten murentaa kasvatustieteen autonomia-ja identiteettiperustaa. Seurauksena on, että kasvatustiede soveltavana tieteenalana on jatkuvassa identiteettikriisissä. Sitä uhkaavat muut tieteenalat ja sisäiset hajottajat, jotka pahimmillaan tunkevat syvälle kasvatustieteen ytimeen kyseenalaistaen sen perusteet.-Tosin varmuutta siitä, mikä on kasvatustieteen syvintä ydintä, ei tunnu olevan. Elämänikäisen, vapaaajan ja arjen tai työssä oppimisen, ammatillisen kasvun ja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta kasvatustieteessä ei ole kysymys vain kasvattajan ja kasvatettavan tai oppijan ja ohjaajan välisestä suhteesta. Oppimisen ilmiö tulee toimeen myös ilman legitimoitua toista osapuolta, eli opettajaa, kouluttajaa, ohjaajaa tai oppilaitosta. Konventionaalisen kasvatustieteen fokuksessa ei olekaan oppiminen vaan oppimisprosessin säätely. Pulmana on, että säätely ei tuota aina haluttuja tuloksia ja oppilaat oppivat myös asioita, joita ei ole suotavaa oppia. Olisiko kuitenkin tärkeämpää tutkia oppimisilmiötä kuin vain sen säätelyä? Opettamisesta vapautetun oppimisprosessin tutkiminen antaa lopulta tietoa ja välineitä myös sen säätelyä varten. Tarvitaan perustutki-1. Artikkelini pohjautuu väitöskirjaani, jota varten haastattelin 19 lappilaisella maaseudulla asuvaa naista. Haastateltavien ja paikkakuntien nimet ovat peitenimiä.