Peer-reviewed articles by Riikka Patrikainen
Aamun Koiton verkkolehti, 2023
Aamun Koiton verkkolehti, 2022
J@rgonia, 2019
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suistamolaiselta itkijältä Matjoi Plattoselta
vuosina 1908−1920... more Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suistamolaiselta itkijältä Matjoi Plattoselta
vuosina 1908−1920 tallennettuja kuolinrituaalien kuvauksia ja niihin liittyviä
itkuvirsiä siirtymäriittiteorian avulla. Tutkimuksen aineiston Plattosen kanssa
ovat tuottaneet Matti Kaisla, U. T. Sirelius ja A. O. Väisänen. Tutkimuksessa
kiinnitetään huomiota erityisesti rituaalisen itkemisen merkitykseen
kuolinrituaalien osana. Yksilön tai ryhmän sosiaalisen kategorisen muutoksen
yleismaailmallisesti kolmeen vaiheeseen jakavan siirtymäriittiteorian kehitti
etnologi Arnold van Gennep (1873−1957). Hän väitti, että rituaaliset seremoniat,
jotka liittyvät ihmiselämän tärkeimpiin muutoksiin, eroavat toisistaan eri
kulttuurien välillä vain yksityiskohdissa, ja ovat olemukseltaan universaaleja.
Siirtymäriittiteoriaa on karjalaisten siirtymäriittien tutkimuksessa sovellettu
aiemmin karjalaisten lauluhäiden osalta, mutta kuolinrituaalien merkitysten
tutkimisessa teoriaa ei juuri ole käytetty. Siirtymäriittiteorian kolmivaiheista
prosessia (irtauma, välitila, liittymä) kuvaavan kaavan soveltaminen
esimoderneihin rajakarjalaisiin kuolinrituaaleihin osoittaa aiempaa suomalaista
tutkimusta täydentäen muuan muassa sen, että kuolinrituaaleissa 1)
siirtymäriittien universaali kolmivaiheinen kaava toteutuu sekä yksilön että
ryhmän sosiaalisen kategorian muuttuessa, 2) että spatiaalinen siirtymä
rituaaleissa liittyy kiinteästi näihin sosiaalisen kategorian muutoksiin, ja että 3)
siirtymäriiteille tyypillinen irtautumisen, liminaalisen vaiheen ja liittymisen
symboliikka heijastuu myös rituaaleihin liittyviin itkuvirsiin. Itkun särkemä ääni
on yksi kuoleman särkemän yksilön ja yhteisön, toisin sanoen kuolinrituaaleihin
liittyvän liminaalisen vaiheen, hallitsevimmista symboleista.
Conference Presentations by Riikka Patrikainen
The Proceedings of the Seventh International Conference on Orthodox Church Music at the University of Joensuu , 2019
This paper discusses Finnish Karelian death rites at the beginning of the 20th century. The empha... more This paper discusses Finnish Karelian death rites at the beginning of the 20th century. The emphasis of the survey is particularly on the unique culture of lamenting in Karelia as a part of these death rites. What was the “sacred language” of Karelians and how did it serve as a bridge-builder between the communities of the dead and the living as well as balance-keeper between these two societies? How was the soul guided into the invisible world through the visible? This paper focuses on the Orthodox Karelian concept of death and on the reflection of it in death rituals and on the symbolic inscribing of its meaning in space and place.
Master’s thesis by Riikka Patrikainen
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Viktor Hentusen (1902–1992) kanttorinuraa Taipaleen ortod... more Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Viktor Hentusen (1902–1992) kanttorinuraa Taipaleen ortodoksisessa seurakunnassa tapahtuneen kirkkolaulun näkökulmasta. Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, miten Viktor Hentunen kehitti kuorolaulua ja yhteislaulua Taipaleen ortodoksisessa seurakunnassa vuosina 1919–1969. Pääkysymystä selkiyttämässä oli apuna muutamia sivukysymyksiä, kuten mikä osuus kirkkolaulun kehittymiseen oli valtakunnallisten kirkkolaulupäivien järjestämisellä ja Lukkarien Liiton perustamisella sekä mikä vaikutus oli sodalla. Työssä käytetään historiantutkimuksen klassisia metodeja, tärkeimpänä niistä lähdekritiikkiä. Työ on jäsennetty pohjimmiltaan kronologisesti ja kuorolaulun sekä yhteislaulun kehitystä on käsitelty systemaattisesti omina osioinaan tätä kronologista taustaa vasten.
Kirkkolaulun toteutuksen alkutilanne oli Taipaleella se, ettei seurakunta osallistunut kirkkolauluun ja maaseudulla kuoroa sai hädin tuskin kootuksi. Karjalan hiippakunnassa järjestetyillä kirkkolaulupäivillä oli suuri vaikutus kirkkokuorolaulun kehittymiseen yleisesti, mutta Taipaleen seurakunnan kuorotoimintaan niillä ei ollut sanottavaa vaikutusta. Lukkarien Liiton (Kanttorien Liitto) perustaminen ja toiminta, mihin Hentunen vaikutti aktiivisesti 1930-luvulla, kohensi kanttorien asemaa Suomessa ja näin välillisesti vaikutti myös kirkkomusiikissa tapahtuneeseen kehitykseen. Taipaleelle asutettiin sodan seurauksena paljon aktiivisesti kirkon elämään ja kirkkolauluun osallistuvia siirtoseurakuntalaisia, jotka vaikuttivat elävöittävästi myös kuorolaulun ja yhteislaulun kehitykseen.
Hentusen tavoitteena oli laulava seurakunta. Se oli myös kirkollishallituksen ja Kanttorien Liiton tavoite. Hentunen saavutti tavoitteensa ja sai seurakuntalaiset monien vaiheiden kautta laulamaan. Hentusen uran loppuvaiheessa kanttorin ei tarvinnut laulaa jumalanpalveluksia yksin, vaikka kuorotoimintaa seurakunnassa ei enää ollutkaan. Kuorolaulun vähenemisen myötä yhteislaulusta, jota Hentusen uran alussa Taipaleella oli melkein mahdotonta saada aikaan, tuli lähes ainoa kirkkolaulun muoto Taipaleen ortodoksisessa seurakunnassa 1960-luvulla.
Tämä tutkimus osoittaa sen, miten paljon tärkeää tutkittavaa Suomen ortodoksisen kirkon lähihistoriassa vielä olisi. Viktor Hentusta ei ole aikaisemmin tutkittu, ja tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa ylipäänsä tarkastellaan suomalaisen kanttorin elämää ja uraa. Suomenkielisen ortodoksisen kirkkomusiikin synnyn ja kehityksen historia on vielä selvittämättä. Toivottavasti tämä 1900-luvulle sijoittuva tutkimus antaisi yhden sysäyksen suomalaisen ortodoksisen kirkkomusiikin historian kirjoittamiseksi.
Blog Posts by Riikka Patrikainen
Aamun Koiton verkkolehti, 2021
Aamun Koiton blogi
Papers by Riikka Patrikainen
J@rgonia, 2019
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suistamolaiselta itkijältä Matjoi Plattoselta vuosina 1908−1920... more Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suistamolaiselta itkijältä Matjoi Plattoselta vuosina 1908−1920 tallennettuja kuolinrituaalien kuvauksia ja niihin liittyviä itkuvirsiä siirtymäriittiteorian avulla. Tutkimuksen aineiston Plattosen kanssa ovat tuottaneet Matti Kaisla, U. T. Sirelius ja A. O. Väisänen. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti rituaalisen itkemisen merkitykseen kuolinrituaalien osana. Yksilön tai ryhmän sosiaalisen kategorisen muutoksen yleismaailmallisesti kolmeen vaiheeseen jakavan siirtymäriittiteorian kehitti etnologi Arnold van Gennep (1873−1957). Hän väitti, että rituaaliset seremoniat, jotka liittyvät ihmiselämän tärkeimpiin muutoksiin, eroavat toisistaan eri kulttuurien välillä vain yksityiskohdissa, ja ovat olemukseltaan universaaleja. Siirtymäriittiteoriaa on karjalaisten siirtymäriittien tutkimuksessa sovellettu aiemmin karjalaisten lauluhäiden osalta, mutta kuolinrituaalien merkitysten tutkimisessa teoriaa ei juuri ole käytetty. Siirtymäriittiteorian kolmivaiheista prosessia (irtauma, välitila, liittymä) kuvaavan kaavan soveltaminen esimoderneihin rajakarjalaisiin kuolinrituaaleihin osoittaa aiempaa suomalaista tutkimusta täydentäen muuan muassa sen, että kuolinrituaaleissa 1) siirtymäriittien universaali kolmivaiheinen kaava toteutuu sekä yksilön että ryhmän sosiaalisen kategorian muuttuessa, 2) että spatiaalinen siirtymä rituaaleissa liittyy kiinteästi näihin sosiaalisen kategorian muutoksiin, ja että 3) siirtymäriiteille tyypillinen irtautumisen, liminaalisen vaiheen ja liittymisen symboliikka heijastuu myös rituaaleihin liittyviin itkuvirsiin. Itkun särkemä ääni on yksi kuoleman särkemän yksilön ja yhteisön, toisin sanoen kuolinrituaaleihin liittyvän liminaalisen vaiheen, hallitsevimmista symboleista.
Ortodoksinen kulttuurilehti Logos 1/2009, 18-20.
Uploads
Peer-reviewed articles by Riikka Patrikainen
vuosina 1908−1920 tallennettuja kuolinrituaalien kuvauksia ja niihin liittyviä
itkuvirsiä siirtymäriittiteorian avulla. Tutkimuksen aineiston Plattosen kanssa
ovat tuottaneet Matti Kaisla, U. T. Sirelius ja A. O. Väisänen. Tutkimuksessa
kiinnitetään huomiota erityisesti rituaalisen itkemisen merkitykseen
kuolinrituaalien osana. Yksilön tai ryhmän sosiaalisen kategorisen muutoksen
yleismaailmallisesti kolmeen vaiheeseen jakavan siirtymäriittiteorian kehitti
etnologi Arnold van Gennep (1873−1957). Hän väitti, että rituaaliset seremoniat,
jotka liittyvät ihmiselämän tärkeimpiin muutoksiin, eroavat toisistaan eri
kulttuurien välillä vain yksityiskohdissa, ja ovat olemukseltaan universaaleja.
Siirtymäriittiteoriaa on karjalaisten siirtymäriittien tutkimuksessa sovellettu
aiemmin karjalaisten lauluhäiden osalta, mutta kuolinrituaalien merkitysten
tutkimisessa teoriaa ei juuri ole käytetty. Siirtymäriittiteorian kolmivaiheista
prosessia (irtauma, välitila, liittymä) kuvaavan kaavan soveltaminen
esimoderneihin rajakarjalaisiin kuolinrituaaleihin osoittaa aiempaa suomalaista
tutkimusta täydentäen muuan muassa sen, että kuolinrituaaleissa 1)
siirtymäriittien universaali kolmivaiheinen kaava toteutuu sekä yksilön että
ryhmän sosiaalisen kategorian muuttuessa, 2) että spatiaalinen siirtymä
rituaaleissa liittyy kiinteästi näihin sosiaalisen kategorian muutoksiin, ja että 3)
siirtymäriiteille tyypillinen irtautumisen, liminaalisen vaiheen ja liittymisen
symboliikka heijastuu myös rituaaleihin liittyviin itkuvirsiin. Itkun särkemä ääni
on yksi kuoleman särkemän yksilön ja yhteisön, toisin sanoen kuolinrituaaleihin
liittyvän liminaalisen vaiheen, hallitsevimmista symboleista.
Conference Presentations by Riikka Patrikainen
Master’s thesis by Riikka Patrikainen
Kirkkolaulun toteutuksen alkutilanne oli Taipaleella se, ettei seurakunta osallistunut kirkkolauluun ja maaseudulla kuoroa sai hädin tuskin kootuksi. Karjalan hiippakunnassa järjestetyillä kirkkolaulupäivillä oli suuri vaikutus kirkkokuorolaulun kehittymiseen yleisesti, mutta Taipaleen seurakunnan kuorotoimintaan niillä ei ollut sanottavaa vaikutusta. Lukkarien Liiton (Kanttorien Liitto) perustaminen ja toiminta, mihin Hentunen vaikutti aktiivisesti 1930-luvulla, kohensi kanttorien asemaa Suomessa ja näin välillisesti vaikutti myös kirkkomusiikissa tapahtuneeseen kehitykseen. Taipaleelle asutettiin sodan seurauksena paljon aktiivisesti kirkon elämään ja kirkkolauluun osallistuvia siirtoseurakuntalaisia, jotka vaikuttivat elävöittävästi myös kuorolaulun ja yhteislaulun kehitykseen.
Hentusen tavoitteena oli laulava seurakunta. Se oli myös kirkollishallituksen ja Kanttorien Liiton tavoite. Hentunen saavutti tavoitteensa ja sai seurakuntalaiset monien vaiheiden kautta laulamaan. Hentusen uran loppuvaiheessa kanttorin ei tarvinnut laulaa jumalanpalveluksia yksin, vaikka kuorotoimintaa seurakunnassa ei enää ollutkaan. Kuorolaulun vähenemisen myötä yhteislaulusta, jota Hentusen uran alussa Taipaleella oli melkein mahdotonta saada aikaan, tuli lähes ainoa kirkkolaulun muoto Taipaleen ortodoksisessa seurakunnassa 1960-luvulla.
Tämä tutkimus osoittaa sen, miten paljon tärkeää tutkittavaa Suomen ortodoksisen kirkon lähihistoriassa vielä olisi. Viktor Hentusta ei ole aikaisemmin tutkittu, ja tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa ylipäänsä tarkastellaan suomalaisen kanttorin elämää ja uraa. Suomenkielisen ortodoksisen kirkkomusiikin synnyn ja kehityksen historia on vielä selvittämättä. Toivottavasti tämä 1900-luvulle sijoittuva tutkimus antaisi yhden sysäyksen suomalaisen ortodoksisen kirkkomusiikin historian kirjoittamiseksi.
Blog Posts by Riikka Patrikainen
Papers by Riikka Patrikainen
vuosina 1908−1920 tallennettuja kuolinrituaalien kuvauksia ja niihin liittyviä
itkuvirsiä siirtymäriittiteorian avulla. Tutkimuksen aineiston Plattosen kanssa
ovat tuottaneet Matti Kaisla, U. T. Sirelius ja A. O. Väisänen. Tutkimuksessa
kiinnitetään huomiota erityisesti rituaalisen itkemisen merkitykseen
kuolinrituaalien osana. Yksilön tai ryhmän sosiaalisen kategorisen muutoksen
yleismaailmallisesti kolmeen vaiheeseen jakavan siirtymäriittiteorian kehitti
etnologi Arnold van Gennep (1873−1957). Hän väitti, että rituaaliset seremoniat,
jotka liittyvät ihmiselämän tärkeimpiin muutoksiin, eroavat toisistaan eri
kulttuurien välillä vain yksityiskohdissa, ja ovat olemukseltaan universaaleja.
Siirtymäriittiteoriaa on karjalaisten siirtymäriittien tutkimuksessa sovellettu
aiemmin karjalaisten lauluhäiden osalta, mutta kuolinrituaalien merkitysten
tutkimisessa teoriaa ei juuri ole käytetty. Siirtymäriittiteorian kolmivaiheista
prosessia (irtauma, välitila, liittymä) kuvaavan kaavan soveltaminen
esimoderneihin rajakarjalaisiin kuolinrituaaleihin osoittaa aiempaa suomalaista
tutkimusta täydentäen muuan muassa sen, että kuolinrituaaleissa 1)
siirtymäriittien universaali kolmivaiheinen kaava toteutuu sekä yksilön että
ryhmän sosiaalisen kategorian muuttuessa, 2) että spatiaalinen siirtymä
rituaaleissa liittyy kiinteästi näihin sosiaalisen kategorian muutoksiin, ja että 3)
siirtymäriiteille tyypillinen irtautumisen, liminaalisen vaiheen ja liittymisen
symboliikka heijastuu myös rituaaleihin liittyviin itkuvirsiin. Itkun särkemä ääni
on yksi kuoleman särkemän yksilön ja yhteisön, toisin sanoen kuolinrituaaleihin
liittyvän liminaalisen vaiheen, hallitsevimmista symboleista.
Kirkkolaulun toteutuksen alkutilanne oli Taipaleella se, ettei seurakunta osallistunut kirkkolauluun ja maaseudulla kuoroa sai hädin tuskin kootuksi. Karjalan hiippakunnassa järjestetyillä kirkkolaulupäivillä oli suuri vaikutus kirkkokuorolaulun kehittymiseen yleisesti, mutta Taipaleen seurakunnan kuorotoimintaan niillä ei ollut sanottavaa vaikutusta. Lukkarien Liiton (Kanttorien Liitto) perustaminen ja toiminta, mihin Hentunen vaikutti aktiivisesti 1930-luvulla, kohensi kanttorien asemaa Suomessa ja näin välillisesti vaikutti myös kirkkomusiikissa tapahtuneeseen kehitykseen. Taipaleelle asutettiin sodan seurauksena paljon aktiivisesti kirkon elämään ja kirkkolauluun osallistuvia siirtoseurakuntalaisia, jotka vaikuttivat elävöittävästi myös kuorolaulun ja yhteislaulun kehitykseen.
Hentusen tavoitteena oli laulava seurakunta. Se oli myös kirkollishallituksen ja Kanttorien Liiton tavoite. Hentunen saavutti tavoitteensa ja sai seurakuntalaiset monien vaiheiden kautta laulamaan. Hentusen uran loppuvaiheessa kanttorin ei tarvinnut laulaa jumalanpalveluksia yksin, vaikka kuorotoimintaa seurakunnassa ei enää ollutkaan. Kuorolaulun vähenemisen myötä yhteislaulusta, jota Hentusen uran alussa Taipaleella oli melkein mahdotonta saada aikaan, tuli lähes ainoa kirkkolaulun muoto Taipaleen ortodoksisessa seurakunnassa 1960-luvulla.
Tämä tutkimus osoittaa sen, miten paljon tärkeää tutkittavaa Suomen ortodoksisen kirkon lähihistoriassa vielä olisi. Viktor Hentusta ei ole aikaisemmin tutkittu, ja tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa ylipäänsä tarkastellaan suomalaisen kanttorin elämää ja uraa. Suomenkielisen ortodoksisen kirkkomusiikin synnyn ja kehityksen historia on vielä selvittämättä. Toivottavasti tämä 1900-luvulle sijoittuva tutkimus antaisi yhden sysäyksen suomalaisen ortodoksisen kirkkomusiikin historian kirjoittamiseksi.