Oletko koskaan miettinyt, miksi jotkut kohtaamiset jäävät mieleen voimaannuttavina ja kohottavina ja jotkut toiset taas alentavina ja loukkaavina? Usein ratkaisevaa ei ole se, mitä sanotaan, vaan millä asenteella toinen ihminen meidät kohtaa.
Filosofit Heikki Ikäheimo ja Arto Laitinen ovat tehneet paljon tutkimusta ja kirjoittaneet runsaasti tunnustusasenteista – tavasta suhtautua toisiin ihmisiin niin, että nämä kokevat tulevansa aidosti nähdyiksi, huomioiduiksi ja otetuiksi todesta. Tuloksena he kokevat olevansa todella olemassa toisille ihmisille ja myös tärkeitä kanssaihmisiä.
Ajatus juontaa juurensa jo 1800-luvun filosofi Hegeliin, jonka ajattelua on sen jälkeen jalostanut etenkin Axel Honneth. Sanoma heillä on ollut yksinkertainen ja arkinen: ihminen ei kasva ihmiseksi yksin, vaan tarvitsee toisten tunnustusta. Toisin sanoen, ihminen tarvitsee tunnustusta ollakseen olemassa aitona itsenään ja ja elääkseen todeksi potentiaaliaan kaikessa täyteisyydessään.Tunnustus merkitsee sitä, että ihmistä kunnioitetaan, rakastetaan ja arvostetaan.
1. Kunnioitus – ihmisarvo kuuluu kaikille
Kunnioitus tarkoittaa sitä, että näemme jokaisen lähtökohtaisesti yhtä arvokkaana. Ihmisarvo ei riipu iästä, sukupuolesta, asemasta, taidoista tai onnistumisista.
Kunnioitus tarkoittaa sitä, että kohtelemme toista aina täysivaltaisena ja yhdenvertaisena ihmisenä. Ei ole väliä, kuka hän on, mistä hän tulee tai mitä hän on saanut aikaan.
Arjessa tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tervehdimme kaupan kassaa yhtä kohteliaasti kuin toimitusjohtajaa. Tai siinä, miten puhumme lapsille, vanhuksille ja vieraille ihmisille.
Kunnioitus ei aina tarkoita samaa kuin ihailu tai hyväksyntä. Voin olla vahvasti eri mieltä, mutta silti kunnioittaa toisen oikeutta ajatella toisin. Juuri tämä tekee yhteiselosta mahdollista.
2. Rakkaus – välittäminen ilman ehtoja
Rakkaus ei tässä tarkoita vain romantiikkaa, vaan kaikenlaista välittämistä, myötätuntoa ja huolenpitoa. Kyse on siitä, että toinen ihminen saa tuntea olevansa tärkeä sellaisena kuin hän on, ei vain silloin kun hän onnistuu tai tekee jotakin erityistä.
Lapselle tämä on välttämätöntä: hän tarvitsee kokemuksen, että vanhempi tai opettaja välittää hänestä myös epäonnistumisen hetkellä. Mutta sama pätee meihin aikuisiin. Me kaikki tarvitsemme viestejä siitä, että olemme tärkeitä muille ihmisille ihan vain olemalla olemassa.
Rakkaus näkyy arkisissa asioissa: siinä, että joku kuuntelee, kysyy mitä kuuluu, huomaa jos olet väsynyt – tai vaikka keittää kahvin tai tarjoaa ruokaa toiselle ilman että sitä tarvitsee pyytää.
Rakkaus ihmissuhteissa on ennen kaikkea sitä, että teemme kaikkemme toisen parhaaksi siten, että tämä voi tunnistaa, aktivoida ja käyttää täysimääräisesti kaikkia niitä sisäisiä ominaisuuksia ja vahvuuksia, joita hänessä potentiaalisesti on.
3. Arvostus – ihminen nähdään merkityksellinen osa yhteisöä
Arvostus liittyy siihen, mitä ihminen tekee, tuo ja rakentaa muiden hyväksi. Se ei ole ehdotonta, kuten kunnioitus ja rakkaus, vaan sen on oltava ansaittua ollakseen oikeutettua. Huomionarvoista on, että kunnioitus ja arvostus eivät tässä ole toistensa synonyymejä, vaan sanojen merkitys on erilainen.
Arvostus perustuu siihen, mitä tuomme yhteiseen elämään: lahjamme, taitomme, ideamme, panoksemme, ja toimintamme. Se ei ole automaattista, vaan syntyy siitä, että tekomme tai ominaisuutemme tunnustetaan yhteisölle tärkeiksi.
Arvostus ei kuitenkaan tarkoita pelkkää suoritusten mittaamista. Kyse on myös siitä, että huomataan pienet asiat arjessa, jotka pitävät asiat käynnissä tai toiminnassa. Esimerkiksi työelämässä tämä voi liittyä siihen, että joku tuo huumoria työpaikalle, toinen huolehtii, että kahvihuoneessa riittää erilaisia maitoja, kolmas jaksaa kannustaa ja rohkaista muita.
Kun saamme arvostusta, tunnemme olevamme merkityksellisiä osana jotakin suurempaa. Jos sitä ei koskaan saa, olo voi olla näkymätön – ikään kuin oma panos ei merkitsisi mitään.
Miksi tunnustusasenteet ovat tärkeitä?
Nämä kolme asennetta täydentävät toisiaan:
- Kunnioitus antaa pohjan: jokainen on arvokas.
- Rakkaus luo turvan: minusta välitetään sellaisena kuin olen.
- Arvostus antaa merkityksen: minulla on jotain annettavaa.
Kun nämä yhdistyvät, syntyy kokemus täyden ihmisyyden jakamisesta muiden kanssa.
Kun ihminen saa kokea kunnioitusta, hän tietää olevansa yhdenvertainen muiden kanssa.
Kun hän saa rakkautta, hän uskaltaa olla oma itsensä kaikessa ainutlaatuisuudessaan.
Kun hän saa arvostusta, hän kokee olevansa merkityksellinen osa yhteisöä.
Ilman näitä syntyy helposti häpeää, ulkopuolisuutta ja riittämättömyyttä. Mutta kun tunnustusasenteet ovat läsnä ihmisen elämässä, hän voi kasvaa ja tulla parhaaksi mahdolliseksi itsekseen.
Lopuksi
Elämme ajassa, jossa moni kokee olevansa näkymätön tai arvoton. Siksi tunnustusasenteet – kunnioitus, rakkaus ja arvostus – ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Ne eivät vaadi suuria tekoja. Riittää, että pysähdymme hetkeksi näkemään toisen ihmisen. Pienet teot voivat olla toisen elämässä suuria.
Kunnioitus, rakkaus ja arvostus eivät ole pelkkiä kauniita sanoja – ne ovat hyvän elämän peruspilareita. Jokainen meistä voi harjoitella niitä arjessa: kuuntelemalla, hyväksymällä ja tunnustamalla toisen kyseenalaistamattoman arvokkuuden ihmisyksilönä ja hänen yhteiseksi hyväksi antamansa panoksensa arvon. Pienet teot voivat muuttaa toisen kokemusta itsestään – ja sitä kautta koko hänen elämäänsä.
1. Versio perheille: Kunnioitus, rakkaus ja arvostus kotona
Perhe on paikka, jossa opimme ensimmäisenä, mitä tarkoittaa olla arvokas, rakastettu ja merkityksellinen. Kun perheenjäsenet harjoittelevat kunnioitusta, rakkautta ja arvostusta, koti voi olla turvasatama, jossa jokainen saa kasvaa omana itsenään.
Kunnioitus – jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi ihmisarvoisena
- Vanhemmat voivat: kuunnella lapsiaan tosissaan, antaa tilaa mielipiteille ja pitää lupaukset. Lapsi oppii, että häntä kohdellaan arvokkaana omassa ainutlaatuisuudessaan.
- Lapset voivat: muistaa, että myös vanhemmille kuuluu osoittaa kunnioitusta pelkästään siksi, että he ovat ryhtyneet vanhemmiksi lapselleen. Myös kiittäminen ruuasta tai arjen itsestäänselvyyksiltä tuntuvista asioista on tärkeätä.
Rakkaus – välittäminen ilman ehtoja
- Vanhemmat voivat: osoittaa rakkautta sanoilla, eleillä ja läsnäololla. ”Rakastan sinua, vaikka mokasit (teit virheen tai epäonnistuit jossain asiassa)” rakentaa turvaa ja luottamusta elämään.
- Lapset voivat: osoittaa kiintymystä esimerkiksi halaamalla vanhempiaan, kysymällä sisarusten kuulumisia tai tekemällä pieniä ystävällisiä tekoja muille perheenjäsenille.
Arvostus – jokaisen panos perheen hyväksi merkitsee
- Vanhemmat voivat: huomata ja sanoittaa lasten vahvuuksia ja osoittaa arvostusta vaivannäöstä. ”Huomasin, että autoit siskoa, se oli hienoa.”
- Lapset voivat: arvostaa vanhempien huolenpitoa ja ponnisteluja heidän ja koko perheen hyväksi. ”Kiitos kun viet minut harrastukseen” kertoo, että teko nähdään ja sitä arvostetaan.
Yhteenveto: Perheessä(kään) kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen voi harjoitella tunnustusasenteita päivittäin. Ne luovat kotiin ilmapiirin, jossa on hyvä kasvaa ja elää yhdessä.
2. Versio työpaikoille: Kunnioitus, rakkaus ja arvostus työyhteisössä
Työ vie ison osan elämästämme, ja siksi sillä on valtava merkitys identiteetille ja hyvinvoinnille. Työyhteisö kukoistaa, kun siellä on läsnä kunnioitus, välittäminen ja arvostus – ei vain sanoissa, vaan myös teoissa.
Kunnioitus – kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti
- Johto ja esimiehet voivat: kuunnella henkilöstöä aidosti, kohdella kaikkia oikeudenmukaisesti sekä kunnioittaa työaikaa ja palautumista sekä työpäivän aikana että sen jälkeen.
- Työntekijät voivat: kunnioittaa toistensa työrauhaa, erilaisia näkemyksiä ja yhteisiä pelisääntöjä.
Välittäminen – ihminen on enemmän kuin roolinsa
(Tässä käytän ”rakkauden” sijasta sanaa välittäminen, jonka katsotaan sopivan paremmin työn yhteyteen.)
- Johto ja esimiehet voivat: huomioida työntekijöiden jaksamisen, kysyä kuulumisia ja osoittaa, että ihmisistä välitetään.
- Työntekijät voivat: huolehtia, että kukaan ei jää yksin, tarjota apua ja jakaa työkuormaa tarvittaessa.
Arvostus – jokaisen panos on merkityksellinen
- Johto ja esimiehet voivat: antaa tunnustusta tehdystä työstä, nostaa esiin onnistumisia ja huomata pienetkin edistysaskeleet.
- Työntekijät voivat: arvostaa toistensa työtä sanoin ja teoin, kiittää avusta ja tunnustaa muiden osaamisen.
Yhteenveto: Kun työpaikalla yhdistyy kunnioitus, välittäminen ja arvostus, syntyy luottamuksen kulttuuri ja sen seurauksena sisäisen motivaation vahvistuminen. Tunnustusasenteiden läsnäolo työpaikalla saa työyhteisön jäsenet kokemaan itsensä merkitykselliseksi osaksi kokonaisuutta ja tekee työstä tarkoituksellista – ei vain tulosten ja tuotosten, vaan myös ihmisten kannalta, jotka aikaansaavat ne.
timopurjoatnfg 