Orkesteri-instituution mallin paikalliset sovellukset 1800-luku oli monien teknisten innovaatioid... more Orkesteri-instituution mallin paikalliset sovellukset 1800-luku oli monien teknisten innovaatioiden vuosisata. Keksinnöt ja kehittämispyrkimykset koskivat myös musiikkia ja erityisesti soitinrakennusta. Uusia soittimia suunniteltiin ja patentoitiin runsaasti, ja niiden kaupallinen hyödyntäminen synnytti monissa maissa monipuolisen ja laajan soitinteollisuuden. Kehitystyö kohdistui ennestään käytössä olleisiin ja kokonaan uusiin soittimiin. Uusista erityiseen suosioon nousivat harmonikat, huuliharput ja harmonit, joiden äänen tuottaminen perustui vapaalehdykän periaatteelle. Silti suurin osa innovaatioista koski jo ennestään tunnettuja soittimia, kuten vaskipuhaltimia, pianoja ja tämän artikkelin aihetta, näppäiltäviä kielisoittimia. Keskeinen syy uusien soittimien keksimiseen ja vanhojen uudistamiseen oli muuttuneissa sointi-ihanteissa. Niiden mukaisesti soitinrakentajat, säveltäjät ja sovittajat pyrkivät aiempaa voimakkaampiin, pitempikestoisiin ja kirkkaampiin soitinääniin ja monipuolisempaan orkesterisointiin. Osittain volyymin kasvu oli pakon sanelemaa. Kun porvarillinen julkisuus vakiintui kaupunkikulttuurin yleiseksi käytännöksi, se toi mukanaan kaikille avoimet konsertit. Niitä varten länsimaiden metropoleissa rakennettiin aina vain suurempia konserttisaleja ja muita huvipaikkoja, ja niihin taas tarvittiin yhä suurempia orkestereita (Knight 2006: 36). Uudessa toimintaympäristössä pelkkä soittajien lukumäärän lisääminen ei riittänyt. Myös 1700-luvun lopun sinfoniaorkesterin, "Haydnin orkesterin" kokonaissointia ryhdyttiin samalla uudistamaan (Dolan 2013: 7-10). Muutos ilmeni lähes dramaattisesti Berliozin Fantastisen sinfonian (1830) orkestraatiossa, joka monipuolisti soittimistoa erityisesti vaski-ja perkussiosoitinten osalta (Vanderburg 2012). Sinfoniaorkesterin kehitys tunnetaan musiikinhistoriassa yleensä hyvin, ja tutkimustakin on julkaistu etenkin oppikirjoina.1 Huomattavasti vähemmän on kiinnitetty
Vesa Kurkela HELPPOTAJUISTA ARVOKKUUT TA JA MANDOLIININSOIT TOA: Suomalaisen keskimusiikin juuril... more Vesa Kurkela HELPPOTAJUISTA ARVOKKUUT TA JA MANDOLIININSOIT TOA: Suomalaisen keskimusiikin juurilla Suomen Yleisradion alkuvuosien lähetystiedoissa pistää helposti silmään musiikkiohjelmiston tyylillinen vanhakantaisuus. Vuonna 1927 perustettu Radio-orkesteri oli pianon ja jousikvartetin ympärille rakentuva kokoonpano. Siihen kuului orkesterinjohtaja ja pianisti Erkki Lingon lisäksi yhdeksän soittajaa (Karttunen 2002: 20). Radio-orkesterin alkuperäinen miehitys muistuttaa paljon Helsingin ensimmäisiä kylpyläorkestereita 1840-luvulla ja teatteriorkestereita 1860-luvulla. Kuin jäänteenä menneestä Euroopan konservatiiviset huvipaikat-kylpylät ja hienostoravintolat-suosivat vielä 1920-luvullakin samanlaisia kokoonpanoja. Niitä kutsuttiin salonkiorkestereiksi. Samaan aikaan modernin ajan nimeen vannova viihdemaailma tukeutui jo amerikkalaiseen tanssimusiikkiin ja jazzorkestereihin. Tosin ravintoloissa jazzorkesterien ja salonkiorkesterien välinen raja oli vielä pitkään epäselvä. Jazzkulttuurin muotoutuminen Suomessa ei tapahtunut hetkessä. (Jalkanen 1989: 73-128.) Konservatiivisuus koskee aivan yhtä lailla lähes kaikkea muutakin musiikkia, jota 1920-luvun Yleisradio ohjelmatietojen mukaan tarjosi suomalaisille kuunneltavaksi (Yleisradio 1927-1930). Poikkeuksen muodostivat Helsingin kaupunginorkesterin torstaikonsertit, jotka radioitiin suorana Yliopiston juhlasalista. Kaupunginorkesterin ohjelmistoa hallitsi 1800-luvun suursäveltäjäkaanon, joskin melko säännöllisesti orkesteri esitteli myös kotimaisten nykysäveltäjien tuotan
Page 1. 402 Ethnomusicology, Fall 1994 402 Ethnomusicology, Fall 1994 histories ... The Historica... more Page 1. 402 Ethnomusicology, Fall 1994 402 Ethnomusicology, Fall 1994 histories ... The Historical Approach and Applied Ethnomusicology Vesa ...
Bulgarian tshalgavideot, poliittisuus ja orientalismi Musiikkivideo on herättänyt tutkijoiden huo... more Bulgarian tshalgavideot, poliittisuus ja orientalismi Musiikkivideo on herättänyt tutkijoiden huomiota uutena taidemuotona ja mediaformaattina, jonka sanotaan muuttaneen ratkaisevasti länsimaisen populaarimusiikin tuotantoja markkinointitapoja 1980-luvulta lähtien. Videotuotanto on kytkeytynyt erityisesti rockmusiikkiin, jopa siinä määrin, että rock ja video tuntuvat tarkoittavan välillä samaa asiaa. Tätä symbioosia edustavat näkyvimmin musiikkivideokanavat, joiden talous perustuu mainontaan-niistä tunnetuin on ainakin meillä Music Television, joka leviää satelliitin välityksellä maapallon eri puolille. Rockvideota voikin hyvällä syyllä pitää paljon keskustelua herättäneen globalisaatiokehityksen sanansaattajana musiikin alueella. Harvemmin tulee mieleen, että musiikkivideolla on nykyisin tärkeä sijansa myös paikallisten ja ei-länsimaisten populaarityylien kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Monissa kehitysmaissa videosta näyttää olevan tulossa c-kasettiin perustuvan paikallisen äänitetuotannonjatke tai laajennus. Peter Manuelin (1993, 63) tutkimuksen mukaan musiikkivideot eivät kuitenkaan vielä 1980-luvun lopussa näytelleet merkittävää roolia intialaisessa kasettikulttuurissa. Ilmeisesti laitteita ei ollut tarpeeksi-muutenhan intialaisen musiikkielokuvan perinteen luulisi sopivan mainiosti videotuotannon pohjaksi. Silti viitteitä videoiden tulosta myös Intiaan oli jo havaittavissa: niillä oli esimerkiksi kasvava merkitys vaalipropagandan välineenä; vaalivideoita näytettiin ulkosalla erityisten kiertävien videovaunujen suurista kuvastimista (mt., 252). Tämä kirjoitus tuo esiin toisenlaisen esimerkin paikallisesta videotuotannosta, bulgarialaiset tshalga-videot.
The goal of the project was to develop and implement a master program for "rytmimusiikki" (lit. "... more The goal of the project was to develop and implement a master program for "rytmimusiikki" (lit. "rhythm music") in Seinäjoki, Finland-a musically active provincial area previously without music-related higher education programs. In the program, research and professional musicianship were combined in the frame of a student-centered curriculum that also emphasized active work-life connections and flexible study options. Aiming at developing a new kind of expertise in Finnish work market for non-classical musicians, the project sets out to explore the combined ideals of "researching musician" and "musicing researcher". We will discuss the points of departure of this premise, map the developmental phases and outcomes of the project, as well as highlight some of the problems that arouse during the process. The findings of this developmental research are based on student and teacher interviews, feedback surveys and personal experiences of the planners.
AIDON KANSANLAULUN IHANNE JA SEN VIHOLLISET Kuinka musiikkifolklorismista tuli tiedeyhteisön onge... more AIDON KANSANLAULUN IHANNE JA SEN VIHOLLISET Kuinka musiikkifolklorismista tuli tiedeyhteisön ongelma? Folklorismi • perinnettä riistävät valetieteilijät • deskriptiivinen ja preskriptiivinen kansanmusiikintutkimus • haitarinpolttaja O. Andersson • A.O. Väisäsen näyttämöllinen runonlaulu • aito kansanlaulu kategoriana ja arvokäsitteenä • IFMC :n kansanmusiikkimääritys • perinnettä pelastavat musiikintutkijat • jukeboxtrubaduurit ja oopperatyylinen kansanlaulu • autenttisuudeen estetiikka • puristit ja kansanlaulujen sovittajat• autenttinen rock ja kansanlaulu
Orkesteri-instituution mallin paikalliset sovellukset 1800-luku oli monien teknisten innovaatioid... more Orkesteri-instituution mallin paikalliset sovellukset 1800-luku oli monien teknisten innovaatioiden vuosisata. Keksinnöt ja kehittämispyrkimykset koskivat myös musiikkia ja erityisesti soitinrakennusta. Uusia soittimia suunniteltiin ja patentoitiin runsaasti, ja niiden kaupallinen hyödyntäminen synnytti monissa maissa monipuolisen ja laajan soitinteollisuuden. Kehitystyö kohdistui ennestään käytössä olleisiin ja kokonaan uusiin soittimiin. Uusista erityiseen suosioon nousivat harmonikat, huuliharput ja harmonit, joiden äänen tuottaminen perustui vapaalehdykän periaatteelle. Silti suurin osa innovaatioista koski jo ennestään tunnettuja soittimia, kuten vaskipuhaltimia, pianoja ja tämän artikkelin aihetta, näppäiltäviä kielisoittimia. Keskeinen syy uusien soittimien keksimiseen ja vanhojen uudistamiseen oli muuttuneissa sointi-ihanteissa. Niiden mukaisesti soitinrakentajat, säveltäjät ja sovittajat pyrkivät aiempaa voimakkaampiin, pitempikestoisiin ja kirkkaampiin soitinääniin ja monipuolisempaan orkesterisointiin. Osittain volyymin kasvu oli pakon sanelemaa. Kun porvarillinen julkisuus vakiintui kaupunkikulttuurin yleiseksi käytännöksi, se toi mukanaan kaikille avoimet konsertit. Niitä varten länsimaiden metropoleissa rakennettiin aina vain suurempia konserttisaleja ja muita huvipaikkoja, ja niihin taas tarvittiin yhä suurempia orkestereita (Knight 2006: 36). Uudessa toimintaympäristössä pelkkä soittajien lukumäärän lisääminen ei riittänyt. Myös 1700-luvun lopun sinfoniaorkesterin, "Haydnin orkesterin" kokonaissointia ryhdyttiin samalla uudistamaan (Dolan 2013: 7-10). Muutos ilmeni lähes dramaattisesti Berliozin Fantastisen sinfonian (1830) orkestraatiossa, joka monipuolisti soittimistoa erityisesti vaski-ja perkussiosoitinten osalta (Vanderburg 2012). Sinfoniaorkesterin kehitys tunnetaan musiikinhistoriassa yleensä hyvin, ja tutkimustakin on julkaistu etenkin oppikirjoina.1 Huomattavasti vähemmän on kiinnitetty
Vesa Kurkela HELPPOTAJUISTA ARVOKKUUT TA JA MANDOLIININSOIT TOA: Suomalaisen keskimusiikin juuril... more Vesa Kurkela HELPPOTAJUISTA ARVOKKUUT TA JA MANDOLIININSOIT TOA: Suomalaisen keskimusiikin juurilla Suomen Yleisradion alkuvuosien lähetystiedoissa pistää helposti silmään musiikkiohjelmiston tyylillinen vanhakantaisuus. Vuonna 1927 perustettu Radio-orkesteri oli pianon ja jousikvartetin ympärille rakentuva kokoonpano. Siihen kuului orkesterinjohtaja ja pianisti Erkki Lingon lisäksi yhdeksän soittajaa (Karttunen 2002: 20). Radio-orkesterin alkuperäinen miehitys muistuttaa paljon Helsingin ensimmäisiä kylpyläorkestereita 1840-luvulla ja teatteriorkestereita 1860-luvulla. Kuin jäänteenä menneestä Euroopan konservatiiviset huvipaikat-kylpylät ja hienostoravintolat-suosivat vielä 1920-luvullakin samanlaisia kokoonpanoja. Niitä kutsuttiin salonkiorkestereiksi. Samaan aikaan modernin ajan nimeen vannova viihdemaailma tukeutui jo amerikkalaiseen tanssimusiikkiin ja jazzorkestereihin. Tosin ravintoloissa jazzorkesterien ja salonkiorkesterien välinen raja oli vielä pitkään epäselvä. Jazzkulttuurin muotoutuminen Suomessa ei tapahtunut hetkessä. (Jalkanen 1989: 73-128.) Konservatiivisuus koskee aivan yhtä lailla lähes kaikkea muutakin musiikkia, jota 1920-luvun Yleisradio ohjelmatietojen mukaan tarjosi suomalaisille kuunneltavaksi (Yleisradio 1927-1930). Poikkeuksen muodostivat Helsingin kaupunginorkesterin torstaikonsertit, jotka radioitiin suorana Yliopiston juhlasalista. Kaupunginorkesterin ohjelmistoa hallitsi 1800-luvun suursäveltäjäkaanon, joskin melko säännöllisesti orkesteri esitteli myös kotimaisten nykysäveltäjien tuotan
Page 1. 402 Ethnomusicology, Fall 1994 402 Ethnomusicology, Fall 1994 histories ... The Historica... more Page 1. 402 Ethnomusicology, Fall 1994 402 Ethnomusicology, Fall 1994 histories ... The Historical Approach and Applied Ethnomusicology Vesa ...
Bulgarian tshalgavideot, poliittisuus ja orientalismi Musiikkivideo on herättänyt tutkijoiden huo... more Bulgarian tshalgavideot, poliittisuus ja orientalismi Musiikkivideo on herättänyt tutkijoiden huomiota uutena taidemuotona ja mediaformaattina, jonka sanotaan muuttaneen ratkaisevasti länsimaisen populaarimusiikin tuotantoja markkinointitapoja 1980-luvulta lähtien. Videotuotanto on kytkeytynyt erityisesti rockmusiikkiin, jopa siinä määrin, että rock ja video tuntuvat tarkoittavan välillä samaa asiaa. Tätä symbioosia edustavat näkyvimmin musiikkivideokanavat, joiden talous perustuu mainontaan-niistä tunnetuin on ainakin meillä Music Television, joka leviää satelliitin välityksellä maapallon eri puolille. Rockvideota voikin hyvällä syyllä pitää paljon keskustelua herättäneen globalisaatiokehityksen sanansaattajana musiikin alueella. Harvemmin tulee mieleen, että musiikkivideolla on nykyisin tärkeä sijansa myös paikallisten ja ei-länsimaisten populaarityylien kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Monissa kehitysmaissa videosta näyttää olevan tulossa c-kasettiin perustuvan paikallisen äänitetuotannonjatke tai laajennus. Peter Manuelin (1993, 63) tutkimuksen mukaan musiikkivideot eivät kuitenkaan vielä 1980-luvun lopussa näytelleet merkittävää roolia intialaisessa kasettikulttuurissa. Ilmeisesti laitteita ei ollut tarpeeksi-muutenhan intialaisen musiikkielokuvan perinteen luulisi sopivan mainiosti videotuotannon pohjaksi. Silti viitteitä videoiden tulosta myös Intiaan oli jo havaittavissa: niillä oli esimerkiksi kasvava merkitys vaalipropagandan välineenä; vaalivideoita näytettiin ulkosalla erityisten kiertävien videovaunujen suurista kuvastimista (mt., 252). Tämä kirjoitus tuo esiin toisenlaisen esimerkin paikallisesta videotuotannosta, bulgarialaiset tshalga-videot.
The goal of the project was to develop and implement a master program for "rytmimusiikki" (lit. "... more The goal of the project was to develop and implement a master program for "rytmimusiikki" (lit. "rhythm music") in Seinäjoki, Finland-a musically active provincial area previously without music-related higher education programs. In the program, research and professional musicianship were combined in the frame of a student-centered curriculum that also emphasized active work-life connections and flexible study options. Aiming at developing a new kind of expertise in Finnish work market for non-classical musicians, the project sets out to explore the combined ideals of "researching musician" and "musicing researcher". We will discuss the points of departure of this premise, map the developmental phases and outcomes of the project, as well as highlight some of the problems that arouse during the process. The findings of this developmental research are based on student and teacher interviews, feedback surveys and personal experiences of the planners.
AIDON KANSANLAULUN IHANNE JA SEN VIHOLLISET Kuinka musiikkifolklorismista tuli tiedeyhteisön onge... more AIDON KANSANLAULUN IHANNE JA SEN VIHOLLISET Kuinka musiikkifolklorismista tuli tiedeyhteisön ongelma? Folklorismi • perinnettä riistävät valetieteilijät • deskriptiivinen ja preskriptiivinen kansanmusiikintutkimus • haitarinpolttaja O. Andersson • A.O. Väisäsen näyttämöllinen runonlaulu • aito kansanlaulu kategoriana ja arvokäsitteenä • IFMC :n kansanmusiikkimääritys • perinnettä pelastavat musiikintutkijat • jukeboxtrubaduurit ja oopperatyylinen kansanlaulu • autenttisuudeen estetiikka • puristit ja kansanlaulujen sovittajat• autenttinen rock ja kansanlaulu
Suomalainen radiokenttä on ollut yli 30 vuotta jatkuvan
muutoksen tilassa. Kehitys ei tulevaisuud... more Suomalainen radiokenttä on ollut yli 30 vuotta jatkuvan muutoksen tilassa. Kehitys ei tulevaisuudessa näytä rauhoittumisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin. Internetin palvelut tarjoavat uusia mahdollisuuksia kaikille radioyhtiöille. Samalla musiikkiradioiden ja ääniteteollisuuden keskinäinen suhde ja siihen liittyvä ansaintalogiikka on jatkuvan uudelleenarvioinnin kohteena. Tämä artikkelikokoelma ei pyri ennustamaan tulevaisuutta, mutta siinä esitetyt analyysit radioiden lähimenneisyydestä tarjoavat aineksia myös tulevan kehityksen hahmottamiseen.
The relationship between radio and music has drawn particularly little attention from scholars in... more The relationship between radio and music has drawn particularly little attention from scholars in the field of communications and media studies, considering the prominence that music has in today’s radio programming. This lack of research may be due to theoretical and methodological shortcomings – music may not be approached with the same scholarly toolkit as other radio content. This collection of writings is an attempt to contribute to the obvious lack of scholarly literature on the topic – all the essays in this anthology focus first and foremost on music.
[see below for English version]
C-kasetti muutti musiikin kulutus- ja tuotantokäytäntöjä kaikki... more [see below for English version]
C-kasetti muutti musiikin kulutus- ja tuotantokäytäntöjä kaikkialla maailmassa 1960- luvun lopulta alkaen. Helppokäyttöinen tallennusalusta muovasi musiikin käyttöä perinpohjaisesti, ja suomalaisten arkeen ilmestyivät kotiäänittäminen ja kokoelmakasetit. Kirjassa syvennytään tähän karvahattuformaattiin aikalaisjulkaisujen, tilastojen ja aiempien musiikinkuuntelua koskevien tutkimustulosten avulla. Tärkeässä osassa ovat kasetinkäyttäjien omat muistot eri elämänvaiheissa. Kirja kertoo myös kasetin myötä syntyneistä kuuntelu- ja kulutustottumuksista ja siitä, kuinka ne ilmenevät nykyisessä mediankäytössä.
The compact cassette changed the consumption and production of music all over the world. The affordable and user-friendly format shaped the use of music. In Finland, home taping and mixapes became parts of everyday life experience. This book studies the effects of the format using statistics, contemporary publications, previous research on music listening and written recollections of almost 1000 Finnish cassette users. It also analyses how music listening and consumption practices from c-cassette days persist in today's media usage.
Wagner studies have tended to disregard ‘popular Wagner’, i.e. the reception of his music outside... more Wagner studies have tended to disregard ‘popular Wagner’, i.e. the reception of his music outside the opera scene and serious orchestral concerts. However, Wagner’s popularization played an important part in the programme planning of Robert Kajanus, who acted as an active Wagner promoter in late 19th-century Helsinki. Kajanus was a conductor who organized special Wagner evenings as part of a series of popular concerts, especially favoured by upper-class audiences. ‘Popular Wagner’ was not performed often but nevertheless quite regularly; during the period under study (1890–1911), Wagner evenings were held almost every year, altogether in 36 concerts.
Presumably, there were two reasons for this institutional practice of presenting Wagner’s music. On the one hand, Wagner’s music was in high demand by concert audiences in Helsinki. On the other hand, Kajanus was a devout Wagnerian who aimed to use his popular concerts as a tool for promoting a wider Wagner reception in Finland.
A more detailed analysis of the repertoire of Kajanus’ orchestra shows that, regardless of the term ‘popular’, the popular concerts were far from being merely entertaining or undemanding. The concerts contained a lot of music that was no less serious than the music performed by the orchestra in symphony concerts or in concerts featuring soloists.
Furthermore, the music played in Wagner evenings repeated and utilized two musical affections typical of all the popular concerts organized by Kajanus: Heroism and solemnity and Romantic dream and longing. These contrastive moods were continuously mixed during the evening, in a manner familiar to the popular concert audiences, who were used to enjoying music at the concert venue Seurahuone.
This all means that playing Wagner’s music in popular concerts was well-suited for Kajanus’ repertoire planning – it was by no means exceptional or curious – nor can it be considered to have appeared in the wrong context. The repertoire of the Wagner evenings in Helsinki concentrated on a few orchestral works, of which a great part consisted of overtures, preludes and interludes from the composer’s most famous operas – without favouring any particular opera – and other original compositions for orchestra.
The Wagner evenings featured the most well-known Wagner repertoire, which was familiar to every average concertgoer in 20th-century Finland and elsewhere from one generation to another. Kajanus no doubt made Wagner’s music popular among the wider audience in Helsinki, thus making the Wagner evenings organized by Kajanus an important episode in the history of Wagner reception in Finland.
Uploads
Papers by vesa kurkela
muutoksen tilassa. Kehitys ei tulevaisuudessa näytä rauhoittumisen
merkkejä, pikemminkin päinvastoin. Internetin palvelut
tarjoavat uusia mahdollisuuksia kaikille radioyhtiöille. Samalla
musiikkiradioiden ja ääniteteollisuuden keskinäinen suhde ja siihen liittyvä ansaintalogiikka on jatkuvan uudelleenarvioinnin kohteena. Tämä artikkelikokoelma ei pyri ennustamaan tulevaisuutta, mutta siinä esitetyt analyysit radioiden lähimenneisyydestä tarjoavat aineksia myös tulevan kehityksen hahmottamiseen.
This collection of writings is an attempt to contribute to the
obvious lack of scholarly literature on the topic – all the essays in this anthology focus first and foremost on music.
C-kasetti muutti musiikin kulutus- ja tuotantokäytäntöjä kaikkialla maailmassa 1960- luvun lopulta alkaen. Helppokäyttöinen tallennusalusta muovasi musiikin käyttöä perinpohjaisesti, ja suomalaisten arkeen ilmestyivät kotiäänittäminen ja kokoelmakasetit. Kirjassa syvennytään tähän karvahattuformaattiin aikalaisjulkaisujen, tilastojen ja aiempien musiikinkuuntelua koskevien tutkimustulosten avulla. Tärkeässä osassa ovat kasetinkäyttäjien omat muistot eri elämänvaiheissa. Kirja kertoo myös kasetin myötä syntyneistä kuuntelu- ja kulutustottumuksista ja siitä, kuinka ne ilmenevät nykyisessä mediankäytössä.
The compact cassette changed the consumption and production of music all over the world. The affordable and user-friendly format shaped the use of music. In Finland, home taping and mixapes became parts of everyday life experience. This book studies the effects of the format using statistics, contemporary publications, previous research on music listening and written recollections of almost 1000 Finnish cassette users. It also analyses how music listening and consumption practices from c-cassette days persist in today's media usage.
Presumably, there were two reasons for this institutional practice of presenting Wagner’s music. On the one hand, Wagner’s music was in high demand by concert audiences in Helsinki. On the other hand, Kajanus was a devout Wagnerian who aimed to use his popular concerts as a tool for promoting a wider Wagner reception in Finland.
A more detailed analysis of the repertoire of Kajanus’ orchestra shows that, regardless of the term ‘popular’, the popular concerts were far from being merely entertaining or undemanding. The concerts contained a lot of music that was no less serious than the music performed by the orchestra in symphony concerts or in concerts featuring soloists.
Furthermore, the music played in Wagner evenings repeated and utilized two musical affections typical of all the popular concerts organized by Kajanus: Heroism and solemnity and Romantic dream and longing. These contrastive moods were continuously mixed during the evening, in a manner familiar to the popular concert audiences, who were used to enjoying music at the concert venue Seurahuone.
This all means that playing Wagner’s music in popular concerts was well-suited for Kajanus’ repertoire planning – it was by no means exceptional or curious – nor can it be considered to have appeared in the wrong context. The repertoire of the Wagner evenings in Helsinki concentrated on a few orchestral works, of which a great part consisted of overtures, preludes and interludes from the composer’s most famous operas – without favouring any particular opera – and other original compositions for orchestra.
The Wagner evenings featured the most well-known Wagner repertoire, which was familiar to every average concertgoer in 20th-century Finland and elsewhere from one generation to another. Kajanus no doubt made Wagner’s music popular among the wider audience in Helsinki, thus making the Wagner evenings organized by Kajanus an important episode in the history of Wagner reception in Finland.