unire

Italia

Verbi

unire (3. konjugaatio, taivutus)

1. yhdistää, liittää

Latina

Verbi

ūnīre

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensin infinitiivi verbistä ūniō
2. (taivutusmuoto) passiivin imperatiivin preesensin 2. persoonan muoto verbistä ūniō

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei uniri
määräinen	unirii
monikko	unor uniri
määräinen	unirilor

unire f. (määräinen: unirea, monikko: uniri, määräinen: unirile)

1. yhdistyminen

   Statul modern român a fost creat prin unirea principatelor Moldova şi Muntenia.

   Moderni Romanian valtio syntyi Moldovan ja Iso-Valakian yhdistyessä.

Liittyvät sanat

• dezbinare, separare