tur

Latvia

Adverbi

tur

1. tuolla
2. siellä

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui tur
määräinen	turului
monikko	unor tururi
määräinen	tururilor

tur n. (määräinen: turul, monikko: tururi, määräinen: tururile)

1. kierros
2. (urheilu) erä
3. vuoro (pelissä)

Liittyvät sanat

• tură

Ruotsi

Substantiivi

tur yl. (3) (yks. määr. turen[luo], mon. epämäär. turer[luo], mon. määr. turerna[luo])

1. matka, ajelu
2. vuoro
3. (ei monikkoa) onni, säkä, tuuri

Liittyvät sanat

• otur
• båttur

Aiheesta muualla

• tur Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Tšekki

Substantiivi

tur m.

1. nauta

Etymologia

• protoslaavilainen *turъ << protoindoeurooppalainen *táwros