tapa

Suomi

Substantiivi

tapa (9-F)

1. asia, jota tehdään tottumuksesta säännöllisesti tai usein

   Tästä on tullut täälläpäin jo tapa.

   Mahtava tapa aloittaa viikko!

   Tupakointi on paha tapa.

2. keino tehdä jotain

   uusi tapa hyödyntää hukkalämpöä

3. (monikollinen) henkilön yleinen käyttäytymismalli; yhteisössä noudatettava käyttäytymismalli

   Hänellä on huonot tavat.

   Sinunkin olisi jo aika opetella pöytätavat.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑpɑ/
• tavutus: ta‧pa

Etymologia

• Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. säännöllisesti tehty asia

englanti: habit, habitude, custom, usage espanja: costumbre, hábito esperanto: kutimo hollanti: gewoonte f. italia: modo m. japani: 習慣, 決まり, 癖 katalaani: costum m. portugali: hábito

puola: zwyczaj m. ranska: habitude f., coutume f. ruotsi: bruk saksa: Angewohnheit f. tšekki: zvyk m. ukraina: звичка f. venäjä: привычка, обычай viro: komme

2. keino tehdä jotain

englanti: way, means, regime espanja: modalidad f., modo m., manera, camino, régimen italia: modo m. japani: 手段, 手, 方法 ranska: façon m. ruotsi: sätt

saksa: Weise tanska: måde tšekki: způsob ukraina: спо́сіб m. venäjä: способ, средство, путь, режим

3. ihmisen käyttäytymismalli

englanti: manners japani: 礼儀

venäjä: нравы, манеры viro: komme

Liittyvät sanat

• etiketti
• normi
• tavallaan
• tavanmukaisesti, tavanmukaisuus
• tavanomaisesti, tavanomaisuus
• tottumus

Johdokset

• adjektiivit: tapainen, tavallinen, tavaton
• verbit: tapailla, tavata, tavoittaa

Yhdyssanat

ajattelutapa, ajatustapa, antotapa, ehtotapa, elämäntapa, esiintymistapa, esitystapa, hallitustapa, hovitavat, häätapa, ihmistavat, ilmaisutapa, juomatapa, kansantapa, katsantotapa, katsomustapa, kauppatapa, kirjoitustapa, kuolintapa, kuvaamistapa, kuvaustapa, käsittelytapa, käsitystapa, käskytapa, käyttäytymistapa, käyttötapa, käytöstapa, laatutapa, laskutapa, laulutapa, lehtitapa, liiketapa, lisääntymistapa, lukutapa, lähestymistapa, mahtotapa, menettelytapa, merimiestapa, merkintätapa, muodostumistapa, näkemistapa, perimätapa, perinnäistapa, puhetapa, puhuttelutapa, pöytätapa, rankaisutapa, ratkaisutapa, reaktiotapa, sanontatapa, seuratapa, suhtautumistapa, suoritustapa, tapainkuvaus, tapaintuomari, tapainturmelus, tapakasvatus, tapakristillinen, tapakristillisyys, tapakristitty, tapakulttuuri, tapaluokka, tapaoikeus, taparikollinen, taparikollisuus, tapatieto, tapaturma, tavanmukainen, tavanomainen, tekotapa, toimintatapa, tositapa, toteutustapa, tulkintatapa, tuotantotapa, työskentelytapa, työtapa, vaalitapa, viljelytapa, ääntymätapa, ääntämistapa

Idiomit

• jollakin tavalla
  1. joten kuten
• maassa maan tavalla
  1. kehotettaessa sopeutumaan paikallisiin menettelytapoihin
• olla tapana (+ inf.)
  1. tehdä (jotakin) tottumuksesta
• olla tapojensa orja
  1. olla kykenemätön tai haluton sopeutumaan toimimaan muilla kuin omaksumillaan tavoilla
• tapansa kullakin
  1. oudoksuttaessa jonkun tapaa tai tapoja
• tavoistaan ihminen tunnetaan
  1. korostettaessa (hyvien tai huonojen) tapojen sosiaalista merkitystä

Aiheesta muualla

• tapa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 209 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

tapa

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tappaa
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tappaa
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tappaa

Espanja

Substantiivi

tapa f. (monikko tapas)

1. kansi (purkin tai vastaavan)
2. pieni suupala, naposteltava
3. kirjan kansi; lehden etusivu

   Las tapas de los diarios del lunes 17 de noviembre de 2014

Huomautukset

• Merkityksessä ’pieni suupala’, ’pikkunaposteltava’ sana esiintyy tavallisimmin monikkomuodossa (tapas).

Aiheesta muualla

• tapa Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Verbi

tapa

1. indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tapar[luo]

Viro

Verbi

tapa

1. aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tapma
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tapma
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tapma