summa

Suomi

Substantiivi

summa (10)

1. (matematiikka) yhden tai useamman luvun yhteenlaskun tulos, aritmeettinen summa

   Lukujen 2 ja 3 summa on 5.

   Lukujonon 0,3 + 0,03 + 0,003 + ... summa on 1/3.

2. tietty määrä rahaa

   500 euron summa

3. osista muodostuva kokonaisuus

   Se oli surullisten sattumien summa.

4. tieteenalan peruskysymyksistä laadittu kokonaisesitys

Ääntäminen

• IPA: /ˈsumːɑ/, [ˈsʷumːɑ̝]
• tavutus: sum‧ma

Etymologia

ruotsin ja keskialasaksan kautta latinasta

Käännökset

1. yhteenlaskun tulos

bosnia: suma f. englanti: sum, total espanja: suma, total kroatia: zbroj m., iznos m. puola: suma f. ranska: somme romania: sumă f.

ruotsi: summa serbia: suma, сума f. serbokroaatti: suma, сума f. tšekki: částka venäjä: сумма viro: summa

3. osista muodostuva kokonaisuus

englanti: sum

espanja: suma

4. kokonaisesitys

englanti: summa

latina: summa

Liittyvät sanat

• erotus, tulo, osamäärä
• yhteenlasku
• summa summarum

Johdokset

• adjektiivit: summaton, summittainen
• adverbit: summalti, summittain
• substantiivit: summaaminen, summain, summaus
• verbit: summailla, summata, summautua, summeerata

Yhdyssanat

arviosumma, jakosumma, kokonaissumma, korvaussumma, könttisumma, könttäsumma, loppusumma, lunastussumma, palkintosumma, palkkasumma, rahasumma, siirtosumma, summakauppa, summavektori, urakkasumma, vakuutussumma, vekselisumma, vektorisumma, velkasumma, veloitussumma, voittosumma, välisumma

Aiheesta muualla

• summa Kielitoimiston sanakirjassa
• summa Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

summa (monikko summas tai summae)

1. summa (kokonaisesitys)

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	summa	summan		summur	summurnar
akkusatiivi	summu	summuna		summur	summurnar
datiivi	summu	summunni		summum	summunum
genetiivi	summu	summunnar		summa	summanna

summa f.

1. summa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	summa	summae
akkusatiivi	summam	summās
genetiivi	summae	summārum
datiivi	summae	summīs
ablatiivi	summā	summīs

summa f. (1)

1. summa

Ruotsi

Substantiivi

summa yl. (1) (yks. määr. summan [luo], mon. epämäär. summor [luo], mon. määr. summorna [luo])

1. summa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: mellansumma

Aiheesta muualla

• summa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Unkari

Substantiivi

summa

1. summa

Viro

Substantiivi

summa (gen. summa, part. summat)

1. summa
2. yhteismäärä, kokonaismäärä
3. rahasumma, rahamäärä (syn. rahasumma)

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 16 (pere) pere

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	summa	summad
genetiivi	summa	summade
partitiivi	summat	summasid
illatiivi	summasse	summadesse
inessiivi	summas	summades
elatiivi	summast	summadest
allatiivi	summale	summadele
adessiivi	summal	summadel
ablatiivi	summalt	summadelt
translatiivi	summaks	summadeks
terminatiivi	summani	summadeni
essiivi	summana	summadena
abessiivi	summata	summadeta
komitatiivi	summaga	summadega

Aiheesta muualla

• summa Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• summa sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Lähteet

• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.