sopiva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]sopiva (10) (komparatiivi sopivampi, superlatiivi sopivin) (taivutus[luo])
- johonkin tarkoitukseen hyvä, käypä
- Pascal on sopiva ensimmäiseksi ohjelmointikieleksi.
- sellainen, joka ei ole liian iso eikä liian pieni
- Housut olivat juuri sopivat!
- moraalisesti tai sosiaalisesti hyväksyttävä
- Nenänkaivuu seurassa ei ole sopivaa käytöstä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈsopiʋɑ]
Tavutus
[muokkaa]- tavutus: so‧pi‧va
Etymologia
[muokkaa]- verbin taivutusmuodosta sopiva
Käännökset
[muokkaa]2. oikean kokoinen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]sopiva
- yksikön akkusatiivimuoto sanasta sopiva
Verbi
[muokkaa]sopiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sopia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sopiva | sopivat |
| genetiivi | sopivan | sopivien (sopivain) |
| partitiivi | sopivaa | sopivia |
| akkusatiivi | sopiva; sopivan |
sopivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sopivassa | sopivissa |
| elatiivi | sopivasta | sopivista |
| illatiivi | sopivaan | sopiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sopivalla | sopivilla |
| ablatiivi | sopivalta | sopivilta |
| allatiivi | sopivalle | sopiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sopivana | sopivina |
| translatiivi | sopivaksi | sopiviksi |
| abessiivi | sopivatta | sopivitta |
| instruktiivi | – | sopivin |
| komitatiivi | – | sopivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sopiva- | |
| vahva vartalo | sopiva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Italia
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]sopiva
- indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä sopire