seikkailu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]seikkailu (2)
- mielenkiintoinen tai jännittävä matka tai tapahtuma; vaarallinen tai uhkarohkea toiminta
- Gulliverin seikkailut lilliputtien ja jättiläisten maassa
- ulkopoliittinen seikkailu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsei̯kːɑi̯lu/
- tavutus: seik‧kai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seikkailu | seikkailut |
| genetiivi | seikkailun | seikkailujen seikkailuiden seikkailuitten |
| partitiivi | seikkailua | seikkailuita seikkailuja |
| akkusatiivi | seikkailu; seikkailun |
seikkailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seikkailussa | seikkailuissa |
| elatiivi | seikkailusta | seikkailuista |
| illatiivi | seikkailuun | seikkailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seikkailulla | seikkailuilla |
| ablatiivi | seikkailulta | seikkailuilta |
| allatiivi | seikkailulle | seikkailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seikkailuna | seikkailuina |
| translatiivi | seikkailuksi | seikkailuiksi |
| abessiivi | seikkailutta | seikkailuitta |
| instruktiivi | – | seikkailuin |
| komitatiivi | – | seikkailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seikkailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi seikkailla (vokaalivartalo seikkaile- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. mielenkiintoinen tai jännittävä matka tai tapahtuma
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: seikkailukas, seikkailullinen
Yhdyssanat
[muokkaa]lemmenseikkailu, naisseikkailu, rakkausseikkailu, seikkailuelokuva, seikkailufilmi, seikkailukertomus, seikkailumatkailu, seikkailunhalu, seikkailupeli, seikkailupolitiikka, seikkailurikas, seikkailuromaani
Aiheesta muualla
[muokkaa]- seikkailu Kielitoimiston sanakirjassa
- ”Seikkailu”. Kysymyksiä ja vastauksia. Sanojen alkuperä. Kotimaisten kielten keskus