ruuma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ruuma (10)
- (merenkulku) laivan kannen alainen lastitila
- (ilmailu) lentokoneen lastitila
- (maatalous) navetan tai tallin ulosteiden purkutila
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruːmɑ/
- tavutus: ruu‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruuma | ruumat |
| genetiivi | ruuman | ruumien (ruumain) |
| partitiivi | ruumaa | ruumia |
| akkusatiivi | ruuma; ruuman |
ruumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruumassa | ruumissa |
| elatiivi | ruumasta | ruumista |
| illatiivi | ruumaan | ruumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruumalla | ruumilla |
| ablatiivi | ruumalta | ruumilta |
| allatiivi | ruumalle | ruumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruumana | ruumina |
| translatiivi | ruumaksi | ruumiksi |
| abessiivi | ruumatta | ruumitta |
| instruktiivi | – | ruumin |
| komitatiivi | – | ruumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruuma Kielitoimiston sanakirjassa