renki
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella
- Rengin työsuhde oli yleensä automaattisesti uudistuva ja sopimuskausi kesti kekristä kekriin. Rengille kuului talosta täysi ylöspito.
- Mikko Mattilan renki, oikea isäntärenki.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈreŋki/, [ˈreŋki]
- tavutus: ren‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | renki | rengit |
| genetiivi | rengin | renkien (renkein) |
| partitiivi | renkiä | renkejä |
| akkusatiivi | renki; rengin |
rengit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rengissä | rengeissä |
| elatiivi | rengistä | rengeistä |
| illatiivi | renkiin | renkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rengillä | rengeillä |
| ablatiivi | rengiltä | rengeiltä |
| allatiivi | rengille | rengeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | renkinä | renkeinä |
| translatiivi | rengiksi | rengeiksi |
| abessiivi | rengittä | rengeittä |
| instruktiivi | – | rengein |
| komitatiivi | – | renkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rengi- | |
| vahva vartalo | renki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]keskiaikainen ruotsalainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. maatalon vakituinen miespuolinen työntekijä agraarikaudella
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]isäntärenki, palkkarenki, renkitupa, saapasrenki, taksirenki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- renki Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 433 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).