perusta

Suomi

Substantiivi

perusta (13)

1. se, minkä päälle tai varaan jokin on rakennettu (myös kuvaannollisesti)

   Lukiolla on vankka perusta, joten se ei lähtenyt maanjäristyksessä tai tulvan mukana maasta irti.

2. (marxilaisuus) yhteiskunnan alarakenne jonka muodostavat sen omistus- ja tuotantosuhteet; baasis

Ääntäminen

• IPA: /ˈperust̪ɑ/
• tavutus: pe‧rus‧ta

Etymologia

• substantiivi perä + johdin -usta

Käännökset

1. perusta

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• perustus, perustukset
• kivijalka, arvopohja

Yhdyssanat

alkuperusta, kallioperusta

Aiheesta muualla

• perusta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 391 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

perusta

1. yksikön elatiivimuoto sanasta peru

Verbi

perusta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä perustaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä perustaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä perustaa

Latina

Verbi

perusta

1. yksikön feminiinimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta peruro)
2. monikon neutrimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta peruro)
3. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta peruro)

Verbi

perustā

1. yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta peruro)