pajari
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]pajari (6)
- (historia) Venäjän muinaiseen ylhäisaateliin kuulunut henkilö ennen Pietari Suuren uudistuksia 1700-luvun alussa
- (slangia) kannabis
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pajari | pajarit |
| genetiivi | pajarin | pajarien pajareiden pajareitten |
| partitiivi | pajaria | pajareita pajareja |
| akkusatiivi | pajari; pajarin |
pajarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pajarissa | pajareissa |
| elatiivi | pajarista | pajareista |
| illatiivi | pajariin | pajareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pajarilla | pajareilla |
| ablatiivi | pajarilta | pajareilta |
| allatiivi | pajarille | pajareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pajarina | pajareina |
| translatiivi | pajariksi | pajareiksi |
| abessiivi | pajaritta | pajareitta |
| instruktiivi | – | pajarein |
| komitatiivi | – | pajareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pajari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< venäjän боярин [1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]- [2] kannabis: pajauttaa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.