ohimo
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]ohimo (2)
- (anatomia) silmäkulman takainen alue pään sivulla, anatomiassa tempus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈohimo/
- tavutus: o‧hi‧mo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohimo | ohimot |
| genetiivi | ohimon | ohimojen ohimoiden ohimoitten |
| partitiivi | ohimoa | ohimoita ohimoja |
| akkusatiivi | ohimo; ohimon |
ohimot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ohimossa | ohimoissa |
| elatiivi | ohimosta | ohimoista |
| illatiivi | ohimoon | ohimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ohimolla | ohimoilla |
| ablatiivi | ohimolta | ohimoilta |
| allatiivi | ohimolle | ohimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ohimona | ohimoina |
| translatiivi | ohimoksi | ohimoiksi |
| abessiivi | ohimotta | ohimoitta |
| instruktiivi | – | ohimoin |
| komitatiivi | – | ohimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ohimo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sanan alkuperä on epävarma. Yhden selityksen mukaan se on samasta oha-vartalosta, josta on peräisin myös sana ohut. Toisen selityksen mukaan se on samaa alkuperää kuin ohi. Kolmas selitys yhdistää sen oimo-sanan (oimollaan, oimossaan) yhteyteen.[1][2]
Käännökset
[muokkaa]1. silmäkulman takainen alue pään sivulla, anatomiassa tempus
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ohimo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”ohimo”.
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”oimo”.