mutka
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mutka (10)
- kaareva, koukistunut, käyrä tai väärä kohta jossakin; tiessä oleva osuus, joka ei ole suora; kaarre, kurvi
- Auto meni jyrkästä mutkasta pois tieltä, kun oli liukas keli.
- (kuvaannollisesti) yllättävä ongelma tai vaikeus
- Nyt tuli mutka matkaan.
- Törmättiin ongelmaan.
- Nyt tuli mutka matkaan.
- (slangia, rikollisslangi) käsiase, pistooli, pyssy
- Mitä vit*** siinä muka teet mutka otsalla? Tä?
- Mutka kainaloon piilotettuna.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmut̪kɑ/
- tavutus: mut‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mutka | mutkat |
| genetiivi | mutkan | mutkien (mutkain) |
| partitiivi | mutkaa | mutkia |
| akkusatiivi | mutka; mutkan |
mutkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mutkassa | mutkissa |
| elatiivi | mutkasta | mutkista |
| illatiivi | mutkaan | mutkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mutkalla | mutkilla |
| ablatiivi | mutkalta | mutkilta |
| allatiivi | mutkalle | mutkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mutkana | mutkina |
| translatiivi | mutkaksi | mutkiksi |
| abessiivi | mutkatta | mutkitta |
| instruktiivi | – | mutkin |
| komitatiivi | – | mutkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mutka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. konkreettinen mutka
2. kuvaannollinen mutka
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: mutkainen, mutkallinen, mutkaton, mutkikas
- adverbit: mutkitelen
- verbit: mutkistaa, mutkistua, mutkitella
Yhdyssanat
[muokkaa]joenmutka, mutkamäenlasku, mutkamäki, suolenmutka, tienmutka, äkkimutka
Idiomit
[muokkaa]- muitta mutkitta
- saman tien ja helposti, kevyesti, vaivattomasti
- suoraan, viipyilemättä
- juosta mutkille
- (arkikieltä) juosta mutkitellen (varsinkin väistelläkseen luoteja)
- (arkikieltä, kuvaannollisesti) paeta henkensä edestä
- Juokse, jätkä, mutkille!