minttu
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jokin Mentha-suvun kasvi, yleensä viherminttu tai piparminttu
- edellisistä uutetun tai synteettisen eteerisen öljyn, mentolin, tunnusomainen aromi; sillä maustettu makeinen tai muu vastaava
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmint̪ːu/, [ˈmin̪t̪̪ːu]
- tavutus: mint‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | minttu | mintut |
| genetiivi | mintun | minttujen |
| partitiivi | minttua | minttuja |
| akkusatiivi | minttu; mintun |
mintut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mintussa | mintuissa |
| elatiivi | mintusta | mintuista |
| illatiivi | minttuun | minttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mintulla | mintuilla |
| ablatiivi | mintulta | mintuilta |
| allatiivi | mintulle | mintuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | minttuna | minttuina |
| translatiivi | mintuksi | mintuiksi |
| abessiivi | mintutta | mintuitta |
| instruktiivi | – | mintuin |
| komitatiivi | – | minttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mintu- | |
| vahva vartalo | minttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]todennäköisesti muinaisruotsin mynta < latinan sanasta mentha tai muinaiskreikan sanasta μίνθη (mínthē)[1]
Käännökset
[muokkaa]1. Mentha-suvun kasvi
2. uutetun tai synteettisen eteerisen öljyn, mentolin, tunnusomainen aromi; sillä maustettu makeinen tai muu vastaava
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]- (kasvisuku) mintut
Yhdyssanat
[muokkaa]jalominttu, kissanminttu, käenminttu, minttujäätelö, minttulikööri, minttupastilli, minttutee, piparminttu, puolanminttu
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 87. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.