kylki
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- ihmisillä ja eläimillä ruumiin sivuilla oleva, ruumiin etupuolen ja selän välinen alue
- (merenkulku) aluksen pitkä sivu
- Tullivene ajoi aluksen kyljelle.
- (geometria) kulman kärjestä lähtevä puolisuora
- Geometrisella kulmalla on kaksi kylkeä, kärjestä katsoen oikea ja vasen kylki.
- sivu, laita
- Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkylki/
- tavutus: kyl‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kylki | kyljet |
| genetiivi | kyljen | kylkien (kylkein) |
| partitiivi | kylkeä | kylkiä |
| akkusatiivi | kylki; kyljen |
kyljet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyljessä | kyljissä |
| elatiivi | kyljestä | kyljistä |
| illatiivi | kylkeen | kylkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyljellä | kyljillä |
| ablatiivi | kyljeltä | kyljiltä |
| allatiivi | kyljelle | kyljille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kylkenä | kylkinä |
| translatiivi | kyljeksi | kyljiksi |
| abessiivi | kyljettä | kyljittä |
| instruktiivi | – | kyljin |
| komitatiivi | – | kylkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kylje- | |
| vahva vartalo | kylke- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbi: kyljekkäin, kyljellä, kyljellään
- adverbit: kyljittäin, kyljitysten
- substantiivit: kyljys, kylkiäinen
Yhdyssanat
[muokkaa]grillikylki, hongankylki, kallionkylki, kylkiasento, kylkihaava, kylkikaari, kylkikappale, kylkiliha, kylkilihas, kylkiluu, kylkimiina, kylkimyyry, kylkimyyryä, kylkipaisti, kylkipala, kylkipanssari, kylkipuoli, kylkirakennus, kylkirauta, kylkiruoto, kylkirusto, kylkisilava, kylkiuinti, kylkiviiva, mäenkylki, paahtokylki, palvikylki, puunkylki, savukylki, siankylki, vaarankylki, vuorenkylki