kerake
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kerake (48)
- (fonetiikka) konsonantti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkerɑkeˣ/
- tavutus: ke‧ra‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerake | kerakkeet |
| genetiivi | kerakkeen | kerakkeiden kerakkeitten |
| partitiivi | keraketta | kerakkeita |
| akkusatiivi | kerake; kerakkeen |
kerakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerakkeessa | kerakkeissa |
| elatiivi | kerakkeesta | kerakkeista |
| illatiivi | kerakkeeseen | kerakkeisiin kerakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerakkeella | kerakkeilla |
| ablatiivi | kerakkeelta | kerakkeilta |
| allatiivi | kerakkeelle | kerakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerakkeena | kerakkeina |
| translatiivi | kerakkeeksi | kerakkeiksi |
| abessiivi | kerakkeetta | kerakkeitta |
| instruktiivi | – | kerakkein |
| komitatiivi | – | kerakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kerakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keraket- | |
Etymologia
[muokkaa]Elias Lönnrotin luoma uudissana, joka on ilmeisesti -ke-johdos kera-sanasta (’keralla soiva’; vrt. latinan consonans, ruotsin konsonant)[1]
Käännökset
[muokkaa]- kts. konsonantti
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kerake Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.