karike
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- metsän puista pudonneiden neulasten, lehtien, käpyjen, kuoren ja muun sellaisen materiaalin muodostama kerros maanpinnalla, joka lahoaa vähitellen kangasturpeeksi ja mullaksi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrikeˣ/
- tavutus: ka‧ri‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karike | karikkeet |
| genetiivi | karikkeen | karikkeiden karikkeitten |
| partitiivi | kariketta | karikkeita |
| akkusatiivi | karike; karikkeen |
karikkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karikkeessa | karikkeissa |
| elatiivi | karikkeesta | karikkeista |
| illatiivi | karikkeeseen | karikkeisiin karikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karikkeella | karikkeilla |
| ablatiivi | karikkeelta | karikkeilta |
| allatiivi | karikkeelle | karikkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karikkeena | karikkeina |
| translatiivi | karikkeeksi | karikkeiksi |
| abessiivi | karikkeetta | karikkeitta |
| instruktiivi | – | karikkein |
| komitatiivi | – | karikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karikkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kariket- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. neulasten, lehtien, käpyjen, kuoren yms. materiaalin muodostama kerros maanpinnalla
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Kroatia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karike