kalla
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kalla (9)
- huonevehka
- huonevehkan kukinto
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑlːɑ/
- tavutus: kal‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalla | kallat |
| genetiivi | kallan | kallojen (kallain) |
| partitiivi | kallaa | kalloja |
| akkusatiivi | kalla; kallan |
kallat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kallassa | kalloissa |
| elatiivi | kallasta | kalloista |
| illatiivi | kallaan | kalloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kallalla | kalloilla |
| ablatiivi | kallalta | kalloilta |
| allatiivi | kallalle | kalloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kallana | kalloina |
| translatiivi | kallaksi | kalloiksi |
| abessiivi | kallatta | kalloitta |
| instruktiivi | – | kalloin |
| komitatiivi | – | kalloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kalla Kielitoimiston sanakirjassa
Islanti
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kalla (heikko taivutus)
- kutsua (nimeltä; tulemaan luokseen)
Ruotsi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kalla
Substantiivi
[muokkaa]kalla yl. (1) (yks. määr. kallan[luo], mon. epämäär. kallor[luo], mon. määr. kallorna[luo])
- (kasvitiede) huonevehka (Zanthedescia aethiopica)
Verbi
[muokkaa]kalla (1)
- kutsua (nimeltä; tulemaan luokseen)
Taivutus
[muokkaa]- Nominaalimuodot
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kalla Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 9. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen kielen vehkakasvit
- Islannin sanat
- Islannin kielen verbit
- Ruotsin adjektiivien taivutusmuodot
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen substantiivit
- Ruotsin kielen kasvitieteen sanasto
- Ruotsin kielen verbit