ilkiö
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ilkiö (3)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈilkiø/
- tavutus: il‧ki‧ö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilkiö | ilkiöt |
| genetiivi | ilkiön | ilkiöiden ilkiöitten |
| partitiivi | ilkiötä | ilkiöitä |
| akkusatiivi | ilkiö; ilkiön |
ilkiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilkiössä | ilkiöissä |
| elatiivi | ilkiöstä | ilkiöistä |
| illatiivi | ilkiöön | ilkiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilkiöllä | ilkiöillä |
| ablatiivi | ilkiöltä | ilkiöiltä |
| allatiivi | ilkiölle | ilkiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilkiönä | ilkiöinä |
| translatiivi | ilkiöksi | ilkiöiksi |
| abessiivi | ilkiöttä | ilkiöittä |
| instruktiivi | – | ilkiöin |
| komitatiivi | – | ilkiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilkiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, jonka toiminnalle tai luonteelle ilkeys on tyypillistä, riiviö