huntu
Suomi
[muokkaa].jpg)
.jpg)
Substantiivi
[muokkaa]- yleensä päähineen osana hiuksia ja kasvoja peittävä naisten asuste
- Joissain kulttuureissa naisten on pukeuduttava aina huntuun.
- Suomessa huntu on perinteisesti kuulunut morsiamen hääpukuun.
- (tähtitiede) komeetan ytimen ympärille syntyvä kaasuuntuvan aineen pilvi
- (kuvaannollisesti) em. vaatteen kaltaisesti peittävä asia, peittävä kerros
- lumihuntu, sinappihuntu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhunt̪u/
- tavutus: hun‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huntu | hunnut |
| genetiivi | hunnun | huntujen |
| partitiivi | huntua | huntuja |
| akkusatiivi | huntu; hunnun |
hunnut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hunnussa | hunnuissa |
| elatiivi | hunnusta | hunnuista |
| illatiivi | huntuun | huntuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hunnulla | hunnuilla |
| ablatiivi | hunnulta | hunnuilta |
| allatiivi | hunnulle | hunnuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huntuna | huntuina |
| translatiivi | hunnuksi | hunnuiksi |
| abessiivi | hunnutta | hunnuitta |
| instruktiivi | – | hunnuin |
| komitatiivi | – | huntuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hunnu- | |
| vahva vartalo | huntu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]huntukielto, huntulavastaja, huntuparatiisilintu, huntupää, hämyhuntu, juurihuntu, morsiushuntu, suruhuntu, tyllihuntu