Siirry sisältöön

helle

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Helle Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

helle (48-I)

  1. Kuuma sää. Suomessa hellerajana on 25 celsiusastetta.
  2. (kuvaannollisesti) kova työ, ankara rasitus
    Helteiset hetket, varjoisat vuodet (kirjan nimi)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhelːeˣ/
  • tavutus: hel‧le

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi helle helteet
genetiivi helteen helteiden
helteitten
partitiivi hellettä helteitä
akkusatiivi helle;
helteen
helteet
sisäpaikallissijat
inessiivi helteessä helteissä
elatiivi helteestä helteistä
illatiivi helteeseen helteisiin
helteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi helteellä helteillä
ablatiivi helteeltä helteiltä
allatiivi helteelle helteille
muut sijamuodot
essiivi helteenä helteinä
translatiivi helteeksi helteiksi
abessiivi helteettä helteittä
instruktiivi heltein
komitatiivi helteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heltee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hellet-

Etymologia

[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

helleaalto, helleasu, hellehattu, hellekausi, hellekypärä, hellelukema, hellemekko, hellepäivä, hellesää, hellevaate, kesähelle

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • helle Kielitoimiston sanakirjassa
  • helle Tieteen termipankissa
  • ”Helle”. Kysymyksiä ja vastauksia. Sanojen alkuperä. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkeli 242 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Saksa

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

helle

  1. taivutusmuoto sanasta hell:
    yksikön heikko nominatiivimuoto
    yksikön feminiinin akkusatiivimuoto
    yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto
    monikon vahva nominatiivimuoto
    monikon vahva akkusatiivimuoto

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).