halvaantuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]halvaantuminen (38)
- teonnimi verbistä halvaantua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halvaantuminen | halvaantumiset |
| genetiivi | halvaantumisen | halvaantumisten halvaantumisien |
| partitiivi | halvaantumista | halvaantumisia |
| akkusatiivi | halvaantuminen; halvaantumisen |
halvaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halvaantumisessa | halvaantumisissa |
| elatiivi | halvaantumisesta | halvaantumisista |
| illatiivi | halvaantumiseen | halvaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halvaantumisella | halvaantumisilla |
| ablatiivi | halvaantumiselta | halvaantumisilta |
| allatiivi | halvaantumiselle | halvaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halvaantumisena (halvaantumisna) |
halvaantumisina |
| translatiivi | halvaantumiseksi | halvaantumisiksi |
| abessiivi | halvaantumisetta | halvaantumisitta |
| instruktiivi | – | halvaantumisin |
| komitatiivi | – | halvaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halvaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
halvaantumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi halvaantua + johdin -minen