far

Englanti

Adjektiivi

far

1. kaukainen, etäinen
2. tuonnimmainen

Liittyvät sanat

• further

Adverbi

far

1. kaukana; kauas; paljon

Italia

Verbi

far

1. (lyhyt muoto) tehdä

Liittyvät sanat

• fare

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	fȃr	fȁrovi
genetiivi	fȃra	fȁrōvā
datiivi-lokatiivi	fȃruD fáruL	fȁrovima
akkusatiivi	fȃr	fȁrove
vokatiivi	fare	fȁrovi
instrumentaali	fȃrom	fȁrovima

fȃr m. 

1. (puhekieltä) ajovalo, etuvalo

Ääntäminen

• IPA: /fâːr/
• tavutus: far

Liittyvät sanat

Synonyymit

• reflektor

Aiheesta muualla

• fȃr Školski rječnik hrvatskoga jezika

Norja

Substantiivi

far faren, fedre

1. isä

Substantiivi

far faret

1. uoma

Unkari

Substantiivi

far

1. takamus, takapuoli

Ruotsi

Substantiivi

far yl. (5) (yks. määr. fadern, mon. epämäär. fäder, mon. määr. fäderna)

1. isä

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• fader

Synonyymit

• (isä) pappa, farsa

Yhdyssanat

• farbroder, farbror, farfar, farmor, faster, morfar, svärfar

Substantiivi

far n. (5) (yks. määr. faret[luo], mon. epämäär. far, mon. määr. faren[luo])

1. väylä, vesitie

Verbi

far

1. aktiivin preesensmuoto verbistä fara
2. (taivutusmuoto) imperatiivimuoto verbistä fara

Tanska

Substantiivi

far yl. (yks. määr. faren[luo], mon. epämäär. fædre[luo], mon. määr. fædrene[luo])

1. isä

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• fader

Johdokset

• substantiivit: forfar

Yhdyssanat

• farbroder, farbror, farfar, faster, morbror, morfar