buk

Puola

Substantiivi

buk m.

1. pyökki

Ruotsi

Substantiivi

buk yl. (2) (yks. määr. buken[luo], mon. epämäär. bukar[luo], mon. määr. bukarna[luo])

1. maha, vatsa, alavartalo ruumiinosa

Liittyvät sanat

• abdomen, mage, underliv

Yhdyssanat

bukfena, bukfylla, bukgjord, bukhåla, buksmärta, bukspott, buktalare, isterbuk, svängningsbuk, vassbuk

Aiheesta muualla

• buk Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa

Verbi

buk

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä backen
2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä backen

Tšekki

Substantiivi

buk m.

1. pyökki
2. (halventava) homo, homoseksuaali

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	buk	buky / buci
genetiivi	buku	buků
datiivi	buku	bukům
akkusatiivi	buk	buky
vokatiivi	buku	buky
lokatiivi	buku	bucích
instrumentaali	bukem	buky

Huom: muoto monikko 'buci' vain sanonnoissa, kuten "kluk jako buk"