Lars Sonck
| Lars Sonck | |
|---|---|
Arkkitehti Lars Sonck. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Lars Eliel Sonck |
| Syntynyt | 10. elokuuta 1870 Kälviä |
| Kuollut | 14. maaliskuuta 1956 (85 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | arkkitehti |
| Arvonimi | professori (1921) |
| Arkkitehti | |
| Aktiivisena | 1894–1950-luku |
| Koulutus | Polyteknillinen opisto 1894 |
| Taidesuuntaus | kansallisromantiikka, jugend |
| Merkittävät työt | Tampereen tuomiokirkko, Kallion kirkko, Helsingin Puhelinyhdistyksen talo, Pörssitalo, Ainola, Kultaranta |
Lars Eliel Sonck (10. elokuuta 1870 Kälviä – 14. maaliskuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Häntä pidetään kansallisromanttisen kauden merkittävimpänä arkkitehtina Eliel Saarisen ohella. Jo 1890-luvulla Sonck suunnitteli Ahvenanmaalle hirsirakennuksia ja -huviloita, joiden kansallinen muotokieli erosi aiemmista pitsihuviloista. Hänen tunnetuimmat työnsä, Tampereen tuomiokirkko ja Helsingin keskustan graniittijulkisivuiset rakennukset, ovat 1900-luvun alusta ja 1910-luvun alusta. Sonck laati myös asemakaavoja.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lars Sonckin vanhemmat olivat kirkkoherra Knut Sonck ja Anna Rebecka Nordström.[2] Perhe muutti Ahvenanmaalle, kun Lars oli seitsemänvuotias ja isä sai kirkkoherran viran Finströmin seurakunnasta. Sonck kävi koulunsa Turussa ja opiskeli arkkitehdiksi Helsingin Polyteknillisessä opistossa 1890–1894.[1] Ennen opintojensa päättymistä hän voitti vuonna 1894 Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun. Uusgoottilaista kilpailuehdotusta hän muokkasi ennen kirkon valmistumista 1905 jugendin aiheilla.[1] Kilpailuvoitosta saamillaan rahoilla hän osti Finströmin Bartsgårdasta tontin, jolle hän rakennutti kesähuvilan. Talvisin hän asui Helsingissä Unioninkadulla, jossa hänellä oli asunto ja ateljee.[3]
1890-luvun jälkipuoliskolla Sonck suunnitteli huviloita ja rakennuksia maaseutukaupunkeihin, vuosikymmenen lopulla myös maan johtaville talous- ja kulttuuripiireille.[1] Aikalaiset kutsuivat hänen puuhuviloitaan karjalaistyylisiksi. Ritva Wären mukaan niiden lähtökohtina olivat karjalaisen kansanarkkitehtuurin ohella norjalainen puurakennustyyli sekä yhdysvaltalainen, saksalainen ja sveitsiläinen huvila-arkkitehtuuri, eikä Sonck pyrkinyt luomaan erityistä kansallista tyyliä.[4]

Vuonna 1900 Sonck voitti kilpailun Tampereen Johanneksen kirkosta (nykyinen Tampereen tuomiokirkko). Kirkko valmistui 1907; sen freskot maalasivat Hugo Simberg ja Magnus Enckell.[1] Pekka Korvenmaan mukaan kilpailuvoitto teki Sonckista yhden Suomen johtavista arkkitehdeista.[5] Helsinkiin hän suunnitteli 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Helsingin Puhelinyhdistyksen talon (1903–1905), Eiran sairaalan (1904–1905), Privatbankenin pankkitalon (1904–1905), Kallion kirkon (1906–1912), Hypoteekkiyhdistyksen talon (1909–1910) ja Pörssitalon (1910–1911). Niiden julkisivut ovat graniittia.[1] Arkitekten-lehden päätoimittaja Sigurd Frosterus kirjoitti Pörssitalosta 1911, että Sonck sommittelee julkisivun suljetuksi esineeksi ja uhraa sen vuoksi käytännön näkökohtia, kuten valaistusolot.[6] Sonckin toimistossa työskentelivät muun muassa Bertel Jung, Valter Jung, Oskar Bomanson, Karl Lindahl, Gustaf Strengell ja Valter Thomé. Sonck rakennutti itselleen huvilan Kulosaareen 1908–1909 ja Brakeuddiin Porkkalaan vuodesta 1913.[5]

Alfred Kordelin tilasi Sonckilta kesäasunnon Kultarannan Naantalin Luonnonmaalle. Sonck oli laatinut 1906–1912 asemakaavaa Kordelinin kotikaupungin Rauman vanhalle keskustalle. Kultarannan piirustukset valmistuivat 1913, ja rakennus tehtiin Uudenkaupungin harmaasta graniitista. Eeva Ruoffin mukaan rakennuksen pelkistetty muotokieli liittyy pikemminkin mannermaiseen "rationalismiin" kuin kansallisromantiikkaan. Tasakatolle tehtiin kattopuutarha, jonka suunnitteli Paul Olsson. Sonckin muita tasakattoisia rakennuksia ovat Maarianhaminan kaupungintalo, Villa Baumgartner ja Villa Ekblom Liepājassa Latviassa (1913), joka Ruoffin mukaan muistuttaa Sonckin rakennuksista eniten Kultarantaa.[7]
Sonck toimi myös kaupunkisuunnittelijana. Hänen kirjoituksensa Helsingin Töölön asemakaavakilpailun yhteydessä 1898 vaikuttivat Korvenmaan mukaan suomalaisen kaupunkisuunnittelun uudistumiseen. Sonck sijoittui kilpailussa toiseksi ja laati lopullisen asemakaavan 1906 yhdessä Gustaf Nyströmin kanssa. Vuodesta 1907 hän laati asemakaavaa Kulosaaren huvilakaupungille ja kuului sitä rakentaneen osakeyhtiön perustajiin. Samana vuonna hän teki Bertel Jungin ja Armas Lindgrenin kanssa Eiran asemakaavan.[1][8] Sonck kirjoitti ammattilehtiin. Vuonna 1904 hän arvosteli Arkitektenissa rakennusmestarien suunnittelemaa arkkitehtuuria, ja vuonna 1909 hän arvosteli kirjoituksessaan Huru det bygges i Helsingfors Helsingin uusien kaupunginosien vuokratalorakentamista.[4][9] Sonck oli ruotsinkielinen ja kuului Gustaf Mattssonin ja Bertel Jungin tavoin nuorruotsalaisten liberaaliin piiriin. Vuonna 1899 hänen toimistossaan oli salainen kirjapaino, jossa painettiin suuren adressin lehtiä.[4]
1920-luvulla Sonck sai edelleen toimeksiantoja mutta kilpaili niistä nuorempien arkkitehtien kanssa. Hän menetti omaisuutensa talouslamassa, ja funktionalismin läpimurto teki hänen tyylistään vanhanaikaisen. Hänen viimeinen suuri työnsä oli Helsingin Mikael Agricolan kirkko (1932–1935).[1] Helsingin Sanomien Korvenmaan vuoden 2020 kirjasta julkaiseman arvion mukaan Sonck teki konkurssin Tehtaankatu 11–13:n rakennushankkeessa vuonna 1930.[10] Sonck sai professorin arvonimen 1921, ja 1930 hänet kutsuttiin ensimmäisenä Suomen Arkkitehtiliiton kunniajäseneksi.[1] Hän oli naimaton ja hävitti yksityiset asiakirjansa.[10] Hänet on haudattu Finströmin kirkon hautausmaalle.
Arkkitehtuuri ja vaikutteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korvenmaan mukaan aikalaiset arvostivat Sonckin kykyä yhdistää erilaisia aineksia, esimerkiksi keskiaikaisen kirkon ja mannermaisen nykyarkkitehtuurin piirteitä samassa rakennuksessa. Aikalaisarvioissa toistuvat sanat "omaperäisyys", "yksilöllisyys" ja "raskaus".[1] Väitöskirjassaan Korvenmaa on eritellyt Sonckin ulkomaisia vaikutteita. Norjalainen lohikäärmetyyli vaikutti 1890-luvun puurakennuksiin. Pörssitalon pihassa on piirteitä Martin Nyropin Kööpenhaminan kaupungintalosta, ja Otto Wagnerin piirin aiheita on Hypoteekkiyhdistyksen talon ja Pörssitalon julkisivuissa. Henry Hobson Richardsonin yhdysvaltalainen kiviarkkitehtuuri, joka tunnettiin Suomessa julkaisujen kautta, näkyy Tampereen kirkossa ja Puhelinyhdistyksen talossa; Sonck luopui näistä piirteistä Kallion kirkon kilpailun aikoihin. Ruotsalainen arkkitehtuuri vaikutti hänen töihinsä vasta 1910-luvulla.[11]
Suunnittelutöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turun Mikaelinkirkko. Kilpailuvoitto 1894, valmistui 1905.[1][12]
- Tampereen Johanneksen kirkko eli nykyinen Tampereen tuomiokirkko (kilpailuvoitto 1900, rakennettu 1902–1907)[1]
- Kallion kirkko (1906–1912) Helsingissä[1]
- Alfred Kordelinin hautakappeli (1921) Raumalla
- Pyhän Yrjön kirkko (1927–1928) ja seurakuntakoti Maarianhaminassa[3]
- Mikael Agricolan kirkko (1932–1935) Helsingissä[1]
- Siunauskappeli Mariakapellet (1940) Maarianhaminassa[13]
Julkiset rakennukset ja liikerakennukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Länsisataman vanha tullihuone (1896) Maarianhamina[3]
- Maarianhaminan vanhan kansakoulun käsityösali (1896) Norra Esplanadgatan 8[3]
- Lignellin talo (1896) Hanko[1]
- Mossebackenin pensionaatti ja kesäravintola Casino (1897, tuhoutui tulipalossa 1946) Loviisa
- Kettumäen kotiseututalo, joka alun perin oli kansakoulu (1897) Kuusankoski, Kouvola[14]
- Maarianhaminan kylpylän ravintolarakennus ja tohtorinhuvila (1897). Kylpylä ja ravintola tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1916. Tohtorinhuvila on säilynyt, mutta sitä on muokattu ja yksinkertaistettu paljon.[3][15]
- Asuin- ja liiketalo Arena, Hämeentie 2 (1902) Helsinki[1]
- Helsingin puhelinyhdistyksen talo (1903–1905, laajennus 1912)[1]
- Privatbankenin pankkitalo, Pohjoisesplanadi 19 (1904–1905), nykyinen Helsingin kaupungin Jugendsali[1]
- Hyvinkään parantola (1906, laajennukset 1914 ja 1917) Tuhoutui pahoin talvisodan pommituksissa ja korjattu osittain jugendtyyliä hävittäen Heikki Siikosen korjaussuunnitelmien mukaan[16]
- Kalvolan kunnantalo, joka oli alun perin Iittalan lasitehtaan johtajan talo
- Hypoteekkiyhdistyksen talo, Eteläesplanadi 16 (1909–1910) Helsinki[1]
- Pörssitalo, Fabianinkatu 14 (1910–1911) Helsinki[1]
- Eva Ahlströmin sairaala (1912) Noormarkku, Pori
- Keskuskirjapaino Oy:n liike- ja asuintalo, Erottajankatu 4 (1913) Helsinki[10]
- Kulosaaren rantahotelli (Strandhotellet, 1917), Wihurinaukio 2, Helsinki[1]
- Satamavarastot Katajanokalla ja Jätkäsaaressa sekä sataman hallintorakennus (1929) Helsinki[10]
- Maarianhaminan merenkulkuopisto (1936–1939)[3]
- Maarianhaminan kaupungintalo (1939)[3]
Sairaalat ja puhelinkeskukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eiran sairaala, Tehtaankatu 30 (1904–1905) Helsinki[1]
- Marian sairaalan rakennus, Lapinlahdenkatu 16, Helsinki[10]
- Puhelinkeskusasemat Runeberginkatu 43 ja Kaarlenkatu 11 sekä Kulosaaren paloasema ja puhelinkeskus, Kulosaarentie 44, Helsinki[10]
Asuintalot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lasses Villa (1895) Finström, Bartsgårda. Sonck rakennutti huvilan itselleen Turun Mikaelinkirkon arkkitehtuurikilpailusta saamillaan voittorahoilla. Talo paloi osittain vuonna 1951.[17][18]
- Vuorelan talo (1896, suojeltu 1989) Viitasaari. Sonck suunnittelu talon veljelleen Johan W. Sonckille, joka toimi kunnanlääkärinä Viitasaarella. Sonck myi rakennuksen vuonna 1916.[19]
- Villa Berghyddan (suunniteltu 1893, valmistunut 1896, suojeltu 1970) Maarianhamina, Södragatan 31[20]
- Villa Hällberg (1896) Maarianhamina, Sjöpromenaden. Sonck suunnitteli rakennuksen alun perin kylpylän ylilääkärin huvilaksi Badhusbergetin huipulle. Rakennus on myöhemmin siirretty alas Länsisatamaan, jossa se toimii nykyisin purjehdusseura ÅSS:n paviljonkina.[3]
- Kotkaniemi (1898) on perimätiedon mukaan Sonckin suunnittelema, Luumäki
- Bostadsaktiebolaget Norra Kajen 10 (1898–1900, yhdessä Onni Törnqvistin kanssa) Helsinki, Kruununhaka[1][10]
- Pirttiniemen huvila, aiemmin Brofeldtin huvila (1902) Kuopio[21]
- Jean Sibeliuksen koti Ainola (1904) Järvenpää, Lepola[1]
- Kurthin huvila (1905) Outokumpu Oy osti 1988 ja kunnosti edustustiloikseen, Tornio
- Villa Baumgartner (1906) Britannian suurlähetystö osti talon ja purki sen syksyllä 1972. Uusi lähetystötalo valmistui vasta 1990.[22][23]
- Sonckin oma huvila (1908–1909, purettu) Helsinki, Kulosaari[5]
- Villa Ekblom (1912–1913) Liepāja, Latvia[5][24]
- Villa Brakeudd (1913–1925, purettu) Hirsala, Porkkala, Kirkkonummi[5]
- Villa Stenberg (1914) Helsinki, Kulosaari[10]
- Tasavallan presidentin kesäasunto Kultaranta (piirustukset 1913, valmis 1917) Naantali, Luonnonmaa[1][7]
- Villa Procopé (1918) Helsinki, Kulosaari[10]
- Sarvilinna eli Villa Hornborg (1922) Kustavi, Lypyrtin saari[7]
- Villa Dalkulla, Sonckin oma huvila (1922) Espoo, Viherlaakso[7]
- Sonckin kortteli (1926–1929), Helsinki, Etu-Töölö (Sonck laati korttelin yleissuunnitelman, mutta muut arkkitehdit tekivät rakennusten yksityiskohtaisemmat piirustukset)
- As Oy Eura (1928) Hämeentie 92, Eurantie 12, Helsinki, Vallila[25]
- Asuin- ja liiketalo Tehtaankatu 11–13 (1930) Helsinki[10]
- Villa Grönberg (1936) Vantaa, Jokiniemi
- Torggatan 5, asuin- ja liikerakennus (1938) Maarianhamina[3]
- Villa Petersen, Helsinki Kulosaari[10]
- Uuno Klamin kesähuvila (1945) Virolahti, Kujaholmin saari[26]
Vesitornit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sonck suunnitteli seitsemän vesitornia, joista toteutuivat vain Pietarsaaren vesitorni (1929) ja Rauman vesitorni (1934), joka on osa nykyistä tornia. Toteuttamatta jäivät Hyvinkään (1942), Valkeakosken (1944), Riihimäen (1944) ja Maarianhaminan (1945) vesitornien suunnitelmat.[27][28][29][30]
Asemakaavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin Töölö (kilpailutyö 1898–1899, kaavaehdotus 1902, hyväksytty 1906). Töölön kaavoituksesta järjestettiin Suomen ensimmäinen arkkitehtuurikilpailu. Sonck sijoittui kilpailussa toiseksi, mutta lopullisen asemakaavan Sonck suunnitteli yhdessä Gustaf Nyströmin kanssa.[1][10][8]
- Tampereen Pyynikki (kilpailuvoitto) ja Ratina[17]
- Helsingin Haaga[17]
- Helsingin Kulosaari (vuodesta 1907)[1]
- Helsingin Eira (1907, yhdessä Bertel Jungin ja Armas Lindgrenin kanssa)[1]
- Rauman vanha keskusta (1906–1912)[7]
- Turun Mikaelinkirkon ympäristö (kilpailuvoitto 1913)[31]
- Maarianhaminan keskusta (1919), kaavaehdotuksen mukaisesti on toteutunut kaupungintalon ja merenkulkuoppilaitoksen sijainti Södragatanin päihin. Sonck ehdotti myös kirkon siirtämistä esplanadin eteläpäähän, mutta ehdotus ei toteutunut.[32]
Toteutumattomia kilpailuehdotuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Berndt Lagerstamin huvila (kutsukilpailu 1907; toteutettiin Armas Lindgrenin ehdotus)[33]
- Eduskuntatalo (1908)[34]
- Porvoon uusi kirkko (1910)[35]
- Siilinjärven kirkko (1912, ehdotukset "Rauha I" ja "Rauha II")[36]
- Helsingin kaupungintalo (1913, V palkinto yhdessä Oskar Bomansonin kanssa)[37]
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevat Sonckin suunnittelemat makasiinirakennukset ovat viime vuosina saaneet uutta elämää, kun suojeltuun L2-satamamakasiiniin asettui viereen rakennetun Clarion-hotellin kongressikeskus.[38] Myös Pöllyvaaran vuonna 1914 valmistunut näkötorni Kajaanissa oli Sonckin suunnittelema, mutta torni purettiin vuonna 1949.
Perinnekorjaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1928 rakennettu Sonckin suunnittelema Eurantie 12 (As Oy Eura) on kulttuurihistoriallisesti arvokkaan julkisivun kohde, joka on suojeltu SR-2-suojelumerkinnällä. Alun perin rakennuksen ensimmäisestä kerroksesta merkittävä osa oli varattu kylpylälaitokselle, ja 1930-luvulla talossa toimi alkuperäinen Hermannin Saunat, kaupunkilaisten tukeutuessa julkisiin korttelisaunoihin ennen lämpimän veden yleistymistä Helsingissä. [39] As Oy Euran rakennuksen alkuperäinen julkisivu kuitenkin peitettiin 1960-luvulla harmaalla roiskerappauksella ja kattokoristeet sekä ruutuikkunat poistettiin ennen julkisivun SR-2 suojelumerkinnän voimaantuloa.
Vuonna 2021 rakennukseen toteutettiin alkuperäisen julkisivuarkkitehtuurin entisöinti perustuen Lars Sonckin toimiston pääpiirustuksiin ja Arkkitehtuurimuseon arkistokuviin.[40] Perinnejulkisivukorjauksessa palautettiin alkuperäisen mukaiset tammiovet, sydänpuiset ruutuikkunat, räystäsprofiilit, perinnesävyt, piikkimäiset suipot tornit eli spiirat ja muut koristeet. [41] Perinnejulkisivukorjaus voitti Julkisivuremontti 2023 -kilpailun 1. palkinnon[41][42]
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sonck sai professorin arvonimen 1921 ja Suomen Arkkitehtiliiton ensimmäisen kunniajäsenyyden 1930.[1] Lars Sonckin mukaan nimettyjä katuja:
- Sonckstigen Maarianhaminan kaupungintalon takana
- Lars Sonckin tie Helsingin Kulosaaressa
- Sonckinkatu vuoden 1988 asuntomessualueella Turun Katariinassa
- Lars Sonckin kaari Espoon Perkkaalla
Kuvagalleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kallion kirkko Helsingissä.
- Pyhän Yrjön kirkko Maarianhaminassa.
- Mikaelinkirkko (1894–1905) Turussa.
- Ainola, säveltäjä Jean Sibeliuksen koti Järvenpäässä.
- Villa Vallmogård Kauniaisissa.
- Eiran sairaala (1905) Helsingissä.
- Sataman hallintorakennus (piirretty 1929) Jätkäsaaressa Helsingissä.
- Sonckin kortteli 1920, Etu-Töölössä, Helsingissä.
- Villa Grönberg (1936) Vantaalla
- Hyvinkään parantola (1906), tuhoutunut suurilta osin talvisodassa.
- Arkkitehdin 1914 serkulleen piirtämä talo Kurkijoella
- ÅSS:n paviljonki Maarianhaminassa (1899), aiemmin Villa Hällberg.
- Villa Ekblom (1913) Liepājassa Latviassa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 Korvenmaa, Pekka: Sonck, Lars (1870–1956) (URN:NBN:fi:sls-4825-1416928957431)Biografiskt lexikon för Finland 2. Ryska tiden (2009). 2014. Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 13.10.2026. (ruotsiksi)
- ↑ Korvenmaa, Pekka: ”Sonck, Lars (1870–1956)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 195–197. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Lars Sonck ja Hilda Hongell, vanhan Maarianhaminan rakennustaidetta 25.4.2007. Maarianhaminan kaupunki. Viitattu 20.2.2024.
- 1 2 3 Wäre, Ritva: Rakennettu suomalaisuus. Nationalismi viime vuosisadan vaihteen arkkitehtuurissa ja sitä koskevissa kirjoituksissa, s. 172–174. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 95. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1991. ISBN 951-9056-98-X
- 1 2 3 4 5 Korvenmaa, Pekka: Innovation versus Tradition. The Architect Lars Sonck. Works and Projects 1900–1910, s. 8. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 96. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1991. ISBN 951-9056-99-8
- ↑ Frosterus, Sigurd: Två nya affärspalats. Arkitekten, 1911, nro 5, s. 65–70. (ruotsiksi)
- 1 2 3 4 5 Ruoff, Eeva: Kultaranta, s. 15–19, 29. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-0-21016-1
- 1 2 Martti Helminen: Töölön kaava 100 vuotta Kvartti 1/06. 10.4.2006. Helsingin kaupunki. Viitattu 21.2.2006.
- ↑ Sonck, Lars: Huru det bygges i Helsingfors. Arkitekten, 1909, nro 4, s. 74. (ruotsiksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Holmila, Paula: Arkkitehtuuri | Aikansa julkkisarkkitehti Lars Sonck poltti tiedot yksityiselämästään, mutta rakennukset jäivät – Lähde kartan avulla Sonck-kierrokselle Helsinkiin Helsingin Sanomat. 19.12.2020. Viitattu 20.2.2024.
- ↑ Korvenmaa, Pekka: Innovation versus Tradition. The Architect Lars Sonck. Works and Projects 1900–1910, s. 137–138. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 96. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1991. ISBN 951-9056-99-8
- ↑ Teksti Heli Peltoniemi, animaatio Klaus Perälä: Nuori arkkitehti suunnitteli keskelle Turkua kirkon, jota lopulta vihasi – Tältä läntinen keskusta näyttäisi, jos Lars Sonck olisi saanut korjata virheensä Turun Sanomat. 25.10.2023. Viitattu 29.11.2025.
- ↑ Begravningsplats Mariehamns församling. Viitattu 26.11.2025. (ruotsiksi)
- ↑ Tehtaanmäen koulusta, Kuusankosken Kotiseututalosta ja Immolan Komentolasta myönteiset suojelupäätökset | Kaakkois-Suomen ELY-keskus www.sttinfo.fi. Viitattu 26.11.2025.
- ↑ Lundén, Pia: Badhusepoken i Mariehamn — 1889–1914 2025. Mariehamns stad, planläggningsenheten.
- ↑ Parantola Hyvinkään kaupunki. Viitattu 26.11.2025.
- 1 2 3 Kansallisten monumenttien mestari Turun Sanomat. 30.1.2005. Viitattu 20.2.2024.
- ↑ K1, J4: Stugor | Stugor | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 20.2.2024.
- ↑ Kulttuuriympäristön palveluikkuna www.kyppi.fi. Viitattu 20.2.2024.
- ↑ Karttjänst karta.mariehamn.ax. Viitattu 20.2.2024.
- ↑ Kuopion Pursiseuran maja Arkkitehtuuriopas - Savo. 7.1.2015. Viitattu 28.11.2025.
- ↑ villa Baumgartner, rakennus v:n 1928 muutosten jälkeen finna.fi. Viitattu 5.6.2025.
- ↑ HS Helsinki | Britit purkivat Lars Sonckin arvohuvilan Kaivopuistosta 1970-luvulla, eikä skandaali ole unohtunut helsinkiläisiltä Helsingin Sanomat. 21.10.2019. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ Silakaktiņš, Gunārs: Dzintaru iela 23 – somu arhitekta pēdas Liepājā irLiepāja. 16.1.2021. Viitattu 13.10.2026. (latviaksi)
- ↑ Hackzell Kaija: Helsingin korttelit kertovat osa 18 Vanhan ajan kaupankäyntiä Helsingin Sanomat. 20.5.1990. Viitattu 27.3.2025.
- ↑ Arkkitehti Lars Sonckin elämäntyötä esittelevä Kultarannasta Kettumäelle -näyttely Kuusankosken kotiseututalossa 2.8.2020 saakka kulttuuritielle.fi. Viitattu 29.11.2025.
- ↑ Vesitornit Arkkitehtuurimuseon kokoelmissa: Piirustuksia kokoelmissa Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 22.4.2023.
- ↑ Varhaiset vesitornit Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 7.3.2015.
- ↑ Rauman veden www-palvelu Rauman kaupunki. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 15.6.2009.
- ↑ Vähäsarja, Sari & Karhula, Ritva: Lars Sonckin kynänjälki kurottaa yhä kohti taivasta Yle.fi. 18.2.2013. Viitattu 10.8.2021.
- ↑ Arkitekten, 1913, nro 7, s. 118–119. (ruotsiksi)
- ↑ Den sexradiga lindalléns stadsplanehistoria 11.11.2020. Maarianhaminan kaupunki. Viitattu 20.2.2024.
- ↑ Taiteilija Berndt Lagerstamin huvilakilpailu. Kotitaide, 1908, nro 1, s. 8–10.
- ↑ Arkitekten, 1908, nro 3, s. 33. (ruotsiksi)
- ↑ Förslag till ny kyrka för Borgå församling. Arkitekten, 1910, nro 7, s. 112–116. (ruotsiksi)
- ↑ Kaksi kirkon piirustuskilpailua. Kotitaide, 1912, nro 3, s. 37.
- ↑ Stadshustävlingen i Helsingfors. Arkitekten, 1913, nro 5, s. 85. (ruotsiksi)
- ↑ Salmela, Maija: Norjalainen hotelliketju rantautuu Suomeen – toiveissa Guggenheimin rakentaminen Helsinkiin Helsingin Sanomat. 3.3.2016. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ Helsingissä on auki enää kaksi vanhaa korttelisaunaa ja nyt sähkönhinta kurittaa toista niistä – ensi kesä voi ratkaista sen kohtalon Yle Uutiset. 31.12.2022. Viitattu 27.3.2025.
- ↑ Arkkitehtuuri | 1920-luvun kerrostalon julkisivu mullistui Helsingissä – Kuvat näyttävät muutoksen | Eurantie 12 Helsingin Sanomat. 5.11.2023. Viitattu 27.3.2025.
- 1 2 Julkisivuremontti 2023 -kilpailu ratkennut, Asunto Oy Euran perinnejulkisivukorjaus voitti | Messukeskus www.sttinfo.fi. Viitattu 27.3.2025.
- ↑ Asunto Oy Euran perinnejulkisivukorjaus voitti julkisivuremontti 2023 -kilpailun Julkisivuyhdistys. 11.10.2023. Julkisivuyhdistys – JSY ry. Viitattu 27.3.2025.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kivinen, Paula & Korvenmaa, Pekka & Piironen, Esa: Lars Sonck 1870–1956. Arkkitehti. Suomen rakennustaiteen museo, 1981.
- Korvenmaa, Pekka: Innovation versus Tradition. The Architect Lars Sonck. Works and Projects 1900–1910. (Väitöskirja) Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 96. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1991. ISBN 951-9056-99-8
- Korvenmaa, Pekka: Lars Sonck: Arkkitehti. (Toimittanut Risto Pekkanen) Espoo: Atlasart, 2020. ISBN 978-952-7345-05-4
- Ruoff, Eeva: Kultaranta. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-0-21016-1
- Wäre, Ritva: Rakennettu suomalaisuus. Nationalismi viime vuosisadan vaihteen arkkitehtuurissa ja sitä koskevissa kirjoituksissa. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 95. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1991. ISBN 951-9056-98-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tietoa Lars Sonckin töistä Ahvenanmaalla (ruotsiksi)
- Ainola.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pp.htv.fi (arkistoitu versio)
- Sydaby.eget.net (ruotsiksi)
- Sonck, Lars hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)