Siirry sisältöön

Johan Kock

Wikipediasta
Johan Kock
Johan Kock
Johan Kock
Henkilötiedot
Syntynyt4. kesäkuuta 1861
Helsinki
Kuollut13. huhtikuuta 1915 (53 vuotta)
Fitchburg, Massachusetts, Yhdysvallat
Ammatti toimittaja
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomen suuriruhtinaskunta
Suomen punakaarti
Palvelusvuodet Suomen suuriruhtinaskunnan armeija 1885–1897
Suomen punakaarti 1905–1906
Komentajuudet Suomen punakaarti 1906
Sotilasarvo alikapteeni

Johan Kock (4. kesäkuuta 1861 Helsinki – 13. huhtikuuta 1915 Fitchburg, Massachusetts, Yhdysvallat) oli Venäjän armeijasta 1897 Viipurissa eronnut alikapteeni. Hän oli vallankumouksellinen aktivisti ja johti punakaartien valtakunnallista organisaatiota keväällä 1906.[1]

Kockin vanhemmat olivat merimies Johan Kock ja Johanna Katiska. Hän valmistui Venäjällä upseeriksi vuonna 1885.lähde? Hän palveli Viipurin tarkk’ampujapataljoonassa, mutta erosi vuonna 1897 sosialististen ja pasifististen vakaumustensa vuoksi.[2] Sittemmin hän toimi maanviljelijänäkin, mutta vuonna 1900 hän oli toimittajana Viipurissa ja järjesteli siellä etappiteitä vallankumouksellisen aineiston salakuljettamiseksi Ruotsista Suomen kautta Venäjälle.

Vuoden 1905 suurlakon yhteydessä luotiin sekä akateemisten piirien että työväen taholla järjestyskaarteja. Kockista tuli näin muodostetun kansalliskaartin komentaja, missä tehtävässä hän nautti Suomen kenraalikuvernööri Ivan Obolenskin luottamusta. Samalla Obolenski kuitenkin neuvotteli myös perustuslaillisten kanssa poliittiseen ratkaisuun pääsemiseksi. Akateemiset kaartinosastot eivät hyväksyneet Kockin valintaa ja siksi ylioppilaiden ja polyteknikkojen osastot erosivat kaartista ja ryhmittyivät Gösta Theslöfin johdolla omaksi järjestökseen. Perustuslailliset halusivat lopettaa suurlakon 5. marraskuuta, kun taas punakaartilaiset pyrkivät jatkamaan sitä. Lakon jatkoa kannattanut Kock oli mukana rauhoittelemassa kärjistynyttä tilannetta osapuolten välillä. Lakon päätyttyä 6. marraskuuta ja seuraavana päivänä pidetyn joukkokokouksen jälkeen Kock veti omat joukkonsa Helsingin poliisiasemilta.

Kock oli mukana Viaporin kapinassa, jonka epäonnistuttua hän pakeni muiden aktivistien avulla Ruotsiin ja sieltä Englantiin ja edelleen Yhdysvaltoihin. Siellä hän jatkoi poliittista toimintaansa lehtimiehenä ja suosittuna puhujana. Vielä Kockin paettua Suomesta hänen mainettaan käytettiin hyväksi ja hänen väärennetyn nimikirjoituksensa avulla annettiin lisäpontta kirjavien vallankumousjoukkioiden asiakirjoillelähde?. Kockin puoliso vuodesta 1897 oli Emilia Exell (k. 1946).

  • Seitsemän päivää keskusasemalla (1906)
  • Avoin kirje herra Arvid Järnefeltille (1916)
  • Sainio, Venla 2001. Suurlakko päivä päivältä. Suomen Kuvalehti 11/2001
  • Suomen historia, osa 6. Weilin + Göös 1987 ISBN 951-35-2495-7
  • Arvid Järnefelt; Veneh'ojalaiset. Helsinki : Vihtori Kosonen, 1909 (kirjan keskiössä on fiktiivinen kuvaus Viaporin kapinasta, ja Kockin kaltainen hahmo esiintyy nimellä "Kapteeni")
  • Antti Häkkinen: ”'Oletteko te se sama Kokki?' Johan Adolf Kockin elämänkulku”, Keulakuvia ja peränpitäjiä: vanhan ja uuden yhteiskunnan rajalla, s. 289–309. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 2000. ISBN 951-710-125-2
  • Ere Kolu: Aktivisti, Tammi 2005 ISBN 951-31-3421-0 (Kolu, oik. Kustaa Liukonen, esitää muistelmissaan muutaman tuokiokuvan Kockista, jonka henkivartiokaartiin hän kuului.)
  • Vsevolod Vladimirov: The Revolution in Finland under Prince John Obolensky. (Victor E. Marsden, kääntäjä) London: Wyman & Sons, 1911. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: WSOY, 1955. Sivu 396
  • Korpimaa, Timo: Salaisilla poluilla, Kirjavälitys (jakaja), 1934. Sivut 51–68
  1. ↑ Pertti Luntinen: Kock, Johan (1861 - 1915) punakaartien päällikkö (maksullinen) Kansallisbiografia. 2001. Viitattu 20.9.2026.
  2. ↑ Pertti Luntinen: Kock, Johan, Revolutionär
 Biografiskt lexicon for Finland. Viitattu 20.9.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]