Jump to content

aika

From Wiktionary, the free dictionary
See also: Aika, aîká, and áika

Akawaio

[edit]

Verb

[edit]

aika[1]

  1. (transitive) to clear a plot of land of underbush (the start of cutting for farming)
    Tʉmainarʉ kon aikaꞌpʉ ina uya. ― We cleared the underbush from our farm.

References

[edit]
  1. ^ Stegeman, Ray; Hunter, Rita (2014), Akawaio-English Dictionary and English-Akawaio Index, SIL International, page 18

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑi̯kɑ/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝]
  • Audio:(file)
  • Audio:(file)
  • Rhymes: -ɑikɑ
  • Syllabification(key): ai‧ka
  • Hyphenation(key): ai‧ka

Etymology 1

[edit]
Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

    From Proto-Finnic *aika, possibly borrowed from Proto-Germanic (see the Proto-Finnic entry for more).

    Noun

    [edit]

    aika

    1. time (inevitable progression into the future with the passing of present and past events)
    2. time, period (temporal distance or duration)
      Se vaatii pitkän ajan. ― It takes a long time.
      kahden viikon ajaksi ― for (a period of) two weeks
      Sinulla on minuutti aikaa vastata kysymyksiin.
      You have one minute to answer questions.
    3. time (moment or period in time), moment
      Synonym: hetki
      tähän aikaan vuodesta ― this time of year
      Vanhat hyvät ajat ovat palanneet. ― The good old times have returned.
    4. time, season (the moment or period of time during which something regularly occurs e.g. within a year)
    5. appointment (arranged meeting)
      Minulla on aika lääkärille kello kymmeneltä. ― I have a doctor's appointment at ten o'clock.
    Declension
    [edit]
    Inflection of aika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
    nominative aika ajat
    genitive ajan aikojen
    partitive aikaa aikoja
    illative aikaan aikoihin
    singular plural
    nominative aika ajat
    accusative nom. aika ajat
    gen. ajan
    genitive ajan aikojen
    aikain rare
    partitive aikaa aikoja
    inessive ajassa ajoissa
    elative ajasta ajoista
    illative aikaan aikoihin
    adessive ajalla ajoilla
    ablative ajalta ajoilta
    allative ajalle ajoille
    essive aikana aikoina
    translative ajaksi ajoiksi
    abessive ajatta ajoitta
    instructive — ajoin
    comitative See the possessive forms below.
    Possessive forms of aika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
    first-person singular possessor
    singular plural
    nominative aikani aikani
    accusative nom. aikani aikani
    gen. aikani
    genitive aikani aikojeni
    aikaini rare
    partitive aikaani aikojani
    inessive ajassani ajoissani
    elative ajastani ajoistani
    illative aikaani aikoihini
    adessive ajallani ajoillani
    ablative ajaltani ajoiltani
    allative ajalleni ajoilleni
    essive aikanani aikoinani
    translative ajakseni ajoikseni
    abessive ajattani ajoittani
    instructive — —
    comitative — aikoineni
    second-person singular possessor
    singular plural
    nominative aikasi aikasi
    accusative nom. aikasi aikasi
    gen. aikasi
    genitive aikasi aikojesi
    aikaisi rare
    partitive aikaasi aikojasi
    inessive ajassasi ajoissasi
    elative ajastasi ajoistasi
    illative aikaasi aikoihisi
    adessive ajallasi ajoillasi
    ablative ajaltasi ajoiltasi
    allative ajallesi ajoillesi
    essive aikanasi aikoinasi
    translative ajaksesi ajoiksesi
    abessive ajattasi ajoittasi
    instructive — —
    comitative — aikoinesi
    first-person plural possessor
    singular plural
    nominative aikamme aikamme
    accusative nom. aikamme aikamme
    gen. aikamme
    genitive aikamme aikojemme
    aikaimme rare
    partitive aikaamme aikojamme
    inessive ajassamme ajoissamme
    elative ajastamme ajoistamme
    illative aikaamme aikoihimme
    adessive ajallamme ajoillamme
    ablative ajaltamme ajoiltamme
    allative ajallemme ajoillemme
    essive aikanamme aikoinamme
    translative ajaksemme ajoiksemme
    abessive ajattamme ajoittamme
    instructive — —
    comitative — aikoinemme
    second-person plural possessor
    singular plural
    nominative aikanne aikanne
    accusative nom. aikanne aikanne
    gen. aikanne
    genitive aikanne aikojenne
    aikainne rare
    partitive aikaanne aikojanne
    inessive ajassanne ajoissanne
    elative ajastanne ajoistanne
    illative aikaanne aikoihinne
    adessive ajallanne ajoillanne
    ablative ajaltanne ajoiltanne
    allative ajallenne ajoillenne
    essive aikananne aikoinanne
    translative ajaksenne ajoiksenne
    abessive ajattanne ajoittanne
    instructive — —
    comitative — aikoinenne
    third-person possessor
    singular plural
    nominative aikansa aikansa
    accusative nom. aikansa aikansa
    gen. aikansa
    genitive aikansa aikojensa
    aikainsa rare
    partitive aikaansa aikojaan
    aikojansa
    inessive ajassaan
    ajassansa     		ajoissaan
    ajoissansa
    elative ajastaan
    ajastansa     		ajoistaan
    ajoistansa
    illative aikaansa aikoihinsa
    adessive ajallaan
    ajallansa     		ajoillaan
    ajoillansa
    ablative ajaltaan
    ajaltansa     		ajoiltaan
    ajoiltansa
    allative ajalleen
    ajallensa     		ajoilleen
    ajoillensa
    essive aikanaan
    aikanansa     		aikoinaan
    aikoinansa
    translative ajakseen
    ajaksensa     		ajoikseen
    ajoiksensa
    abessive ajattaan
    ajattansa     		ajoittaan
    ajoittansa
    instructive — —
    comitative — aikoineen
    aikoinensa

    Note that the -k- is lost in the weak grade, which causes the preceding -i- to turn into a -j-, an irregular change (but shared with poika). By comparison, the word taika does not exhibit this change.

    Derived terms
    [edit]
    adjectives
    adverbs
    nouns
    phrases
    postpositions
    verbs
    compounds
    idioms
    [edit]
    Further reading
    [edit]

    Etymology 2

    [edit]

      Probably from aika (etymology 1).[1]

      Adjective

      [edit]

      aika (not comparable, indeclinable, only used attributively)

      1. quite, pretty
        Synonyms: aikamoinen, melkoinen
        Hän on aika persoona. ― He is quite a personality.
      2. synonym of aimo
      Declension
      [edit]

      Indeclinable

      Adverb

      [edit]

      aika (not comparable)

      1. quite, rather, fairly (a moderate qualifier)
        Synonyms: see Thesaurus:melko
        Summa on aika suuri. ― The sum is quite large.
        Tänään on aika kaunis ilma. ― It’s quite beautiful weather today.
      Derived terms
      [edit]
      adjectives
      See also
      [edit]
      Further reading
      [edit]

      References

      [edit]
      1. ^ Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The Origin of Finnish Words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

      Ingrian

      [edit]

      Etymology 1

      [edit]

      From Proto-Finnic *aika. Cognates include Finnish aika and Estonian aeg.

      Pronunciation

      [edit]

      Noun

      [edit]

      aika

      1. time
        • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎[4], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 29:
          Adverbat näyttäät paikkaa, tappaa, määrää, aikaa tali muuta obstojatelstvaa.
          Adverbs indicate place, habit, amount, time or other circumstances.
        • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
          Lapset, kuunelkaa kaik! Jo ono şkouluu aika!
          Children, listen everyone! It is already time for school!
      2. epoch, age
        • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa) [Geography: textbook for Ingrian elementary school third grade (first part)], Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
          Jo entisist ajoist, päiväist päivää inmihiset näkivät, jot päivyt liikkuu taivast mööt.
          Already since ancient times, day in day out people saw, that the Sun moves along the sky.
      3. (grammar) tense
        • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎[5], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 104:
          Sitä kutsutaa tapahtuvaks ajaks tali preesensiks.
          These are called past tense or present.
      Declension
      [edit]
      Declension of aika (type 3/kana, ik-j gradation)
      singular plural
      nominative aika ajat
      genitive ajan aikoin
      partitive aikaa aikoja
      illative aikaa aikoi
      inessive ajas ajois
      elative ajast ajoist
      allative ajalle ajoille
      adessive ajal ajoil
      ablative ajalt ajoilt
      translative ajaks ajoiks
      essive aikanna, aikaan aikoinna, aikoin
      exessive1) aikant aikoint
      1) obsolete
      *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
      **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
      Derived terms
      [edit]

      Etymology 2

      [edit]

      See the etymology of the corresponding lemma form.

      Pronunciation

      [edit]

      Verb

      [edit]

      aika

      1. inflection of aikkaa:
        1. present indicative connegative
        2. second-person singular imperative
        3. second-person singular imperative connegative

      References

      [edit]
      • V. I. Junus (1936), Iƶoran Keelen Grammatikka‎[6], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 24
      • Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 5
      • Arvo Laanest (1997), Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 16
      • Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014), Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎[7], →ISBN, page 62

      Japanese

      [edit]

      Romanization

      [edit]

      aika

      1. Rōmaji transcription of あいか

      Karelian

      [edit]
      Regional variants of aika
      North Karelian
      (Viena)       		aika
      South Karelian
      (Tver)       		aiga

      Etymology

      [edit]

      From Proto-Finnic *aika. Cognates include Finnish aika and Estonian aeg.

      Pronunciation

      [edit]
      • IPA(key): /ˈɑi̯kɑ/
      • Hyphenation: ai‧ka

      Noun

      [edit]

      aika (genitive ajan, partitive aikua)

      1. (North Karelian) time

      Declension

      [edit]
      Viena Karelian declension of aika (type 4/kala, ik-j gradation)
      singular plural
      nominative aika ajat
      genitive ajan aikojen
      partitive aikua aikoja
      illative aikah aikoih
      inessive ajašša ajoissa
      elative ajašta ajoista
      adessive ajalla ajoilla
      ablative ajalta ajoilta
      translative ajakši ajoiksi
      essive aikana aikoina
      comitative — ajoineh
      abessive ajatta ajoitta
      prolative — —
      instructive — ajoin
      Possessive forms of aika
      1st person aikani
      2nd person aikaš
      3rd person aikah
      *) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

      References

      [edit]
      • P. M. Zaykov et al. (2015), “время”, in Venäjä-Viena Šanakirja [Russian-Viena Karelian Dictionary], →ISBN

      Manchu

      [edit]

      Romanization

      [edit]

      aika

      1. romanization of ᠠᡳᡴᠠ

      Votic

      [edit]
      The spelling of this entry has been normalized from aikaa according to the principles established by Wiktionary's editor community as described at Wiktionary:Votic entry guidelines or recent spelling standards of the language.

      Pronunciation

      [edit]

      Adverb

      [edit]

      aika

      1. for a long time

      Noun

      [edit]

      aika

      1. partitive/illative singular of aikõ

      References

      [edit]
      • Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “aikaa”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn

      Yoruba

      [edit]

      Etymology 1

      [edit]

      Pronunciation

      [edit]

      Noun

      [edit]

      àìka

      1. the plant Lecaniodiscus cupanioides

      Etymology 2

      [edit]

      àì- (“negative nominalizing prefix”) +‎ kà (“to read, to count”)

      Pronunciation

      [edit]

      Noun

      [edit]

      àìkà

      1. something unread
      2. the act of not reading
      3. something not counted
      4. the act of not counting
      Derived terms
      [edit]
      Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=aika&oldid=88106788"